Menneiden sukupolvien työn muistomerkkejä suojeltiin Kainuun pohjoisosissa Puolangalla, kun Luonnonperintösäätiön omistukseen siirtyi syksyllä kaksi entistä suoniittyä. Kiiminkijoen latvavesiin kuuluvan Pirttijoen varressa olevan Nauruniemen pinta-ala on 18,8 hehtaaria ja Kainuun vaarajakson tyvellä sijaitsevan Teerisuon 19,4 hehtaaria.

Viimeinen niitto Nauruniemen suopohjaisilla joenvarsiniityillä tehtiin tiettävästi vuonna 1961. Vaikka tästä on ehtinyt kulua jo lähes kuusi vuosikymmentä, ovat vanhat niittyalat säilyneet pääosin avoimina. Niittyalojen reunoilla kasvaa sekapuustoista luonnontilaistuvaa korpimetsää. Nauruniemen tuleva suojelualue rajoittuu etelästä suoraan laajaan Iso Tilansuon–Housusuon soidensuojelualueeseen.

Murtoperän länsipuolella sijaitsevan Teerisuon maisemaan niitto ei ole vaikuttanut yhtä paljon, sillä alue oli alun perinkin avosuota. Teerisuo on maisemallisesti kaunis pieni aapasuo, jonka itäpuolella häämöttävät Äylönvaaran ja Välivaaran silhuetit. Teerisuo on nimensä mukaisesti teerien asuinaluetta.

Suoniityt on arvioitu perinneluontotyyppeinä äärimmäisen uhanalaisiksi. Niiden hoitaminen on erityisen haastavaa, sillä kohteet sijaitsevat usein syrjässä eikä paluuta 1900-luvun alun pienimuotoiseen ja runsaasti työvoimaa vaatineeseen laidun- ja niittotalouteen ole. Joitakin kohteita olisi kuitenkin arvokasta hoitaa lajistoltaan monimuotoisina menneiden aikojen työn muistomerkkeinä. Luonnonperintösäätiö pohtii keinoja Nauruniemen niittyjen säilyttämiseksi avoimina.

Luonnonperintösäätiö osti Nauruniemen tilan ja sai kaupan yhteydessä Teerisuon lahjoituksena. Luonnonperintösäätiö omistaa Puolangalla myös Väyrylän kylässä sijaitsevan Tulijoen suojelualueen. Tämän yli 150-vuotiaista kuusikoista ja kirkasvetisistä tammukkavesistä koostuvan alueen koko laajeni vuoden 2019 aikana lisäalueen oston myötä 58,9 hehtaariin.

(Kuva: Ari-Pekka Auvinen)

Nauruniemi Maanmittauslaitoksen karttapaikalla

Teerisuo Maanmittauslaitoksen karttapaikalla