Luonnonperintösäätiö on 12. kesäkuuta ostanut kaksi puustoista metsäkappaletta Urjalasta Kiimankulmantien varrelta. Metsät kuuluivat Kalliolan pikkutilalle, yhteensä niiden pinta-ala on 11 hehtaaria – metsäkappaleet ovat 5,7 ja 5,3 hehtaarin suuruiset – ja ne sijaitsevat runsaan kilometrin etäisyydellä toisistaan Kortejärven läheisyydessä.
Toinen metsistä – Pyssynkangas – alkaa Kalliolan pihapiirin takaa. Merkittävin osa Pyssynkankaasta on kallion ja pihapiirin välistä kallionalusmetsää, jossa kasvaa rehevällä pohjalla suuria kuusia, sekapuina kilpikaarnamäntyjä, jonkin verran vanhoja koivuja sekä muutama huomattavan kookas raita. Metsän ytimessä ylenee todellinen kuusijättiläinen, jonka juurelta säätiön edustajat löysivät runsaasti liito-oravan papanoita. Niitä löytyi myös muiden suurten kuusten juurilta lähituntumasta. Metsän sisään jää kaksi pientä niittyä, joilla perhoset viihtyvät ja joiden viereltä ylenevissä tummissa kuusissa rupattelee laulurastas.
Alempi metsäkappale, Haapalaaksoksi nimetty, sijaitsee erillään peltomaiseman saartamana. Se on vuosikymmeniä sitten ollut metsälaitumena, minkä jälkeen se on saanut kuten Pyssynkangaskin kasvaa omassa rauhassaan täysin kirveen- ja metsätyökoneen koskemattomana. Haapalaakson metsää luonnehtii suuri koivulahopuun määrä – lahoa on sekä pökkelöinä että maapuuna kaikkialla. Alkukesän retkellä tässä metsässä voi kuulla käpytikan poikasten kerjuuäänet samanaikaisesti kahdesta eri pesäkolosta. Metsän keskiosaa hallitsevat suuret haavat, jotka kohottavat leveät latvuksensa muun puuston yläpuolelle.
Kalliolan omistaja oli vartioinut metsiensä koskemattomuutta tarkkaan eikä ollut taittanut niistä risuakaan vuosikymmeniin. Metsistä tulee nyt pysyviä, lailla suojeltuja luonnonsuojelualueita Luonnonperintösäätiön omistuksessa.
Kuva: Pyssynkangas. Mikko Hovila.
Tilaamalla uutiskirjeen saat säätiön uutiset sekä tietoa ajankohtaisista kampanjoista ja tuoreimmista suojelualueistamme suoraan sähköpostiisi. Luonnonperintösäätiön uutiskirje julkaistaan noin neljä kertaa vuodessa.
