16 hehtaarin Limbergin metsä ostettiin rauhoitettavaksi Lohjan Iso-Teutarissa. Se on säätiön ensimmäinen Uudellamaalla sijaitseva suojelualue. Limbergin metsä on syrjässä kallioiden keskellä säilynyt lähes aarniomainen metsäkappale, jota leimaa huomattava rehevyys ja luonnontilaisuus. Metsän uumenissa kulkiessa kuulee vain tuulen huminaa korkeiden puiden latvuksissa, konkeloiden kitinää, tikkojen rummutusta lahopuihin ja kanalintujen siipien pärähdyksiä niiden lehahtaessa lentoon kulkijan edeltä. Puuston keski-ikä valtaosalla aluetta on yli sata vuotta ja metsä on lajistoltaan harvinaisen monipuolista. Täällä liikkuessaan tuntuu siltä kuin olisi siirtynyt eteläisempään aarniometsään, Suomenlahden eteläpuolelle, sillä aluspuuna metsässä kasvaa runsaasti pähkinäpensasta.

Pähkinäpensaan esiintyminen selittyy osittain Lohjan seudun kalkkipitoisuudella; pähkinän onneksi myös metsänhoitotyöt, siistimiset ja harvennukset ovat jääneet alueella suorittamatta. Tästä johtuen alueella on paljon myös keloutuvaa ja pökkelöityvää puustoa luonnon monimuotoisuuden takeena. Myös nuoria puita on nousemassa siellä missä suuri puu on rojahtanut maahan ja jättänyt pienen valoisamman aukkopaikan metsään. – Limbergin metsän myynyt perikunta teki suojelun mahdolliseksi tulemalla hinnassa vastaan, kuultuaan, että ostajana oli metsiä rauhoittava Luonnonperintösäätiö.

Toinen Luonnonperintösäätiön hankinta syksyllä 2008 oli Lopen Läyliäisissä sijaitseva Yli-Myllyn tila. Alue käsittää vajaat 6 hehtaaria. Tilaan kuuluu vuosikymmeniä koskemattomana kasvanut puusto, kaunis ehjä harju, osittain luonnontilaisessa uomassa virtaava puro ja umpeenkasvavia niittyjä. Kaupan mukana säätiölle tuli myös idyllinen pihapiiri vanhoine rakennuksineen. Varsinkin puronotkossa metsä on saanut kauan kasvaa omassa rauhassaan. Myllynraunion tienoilla, valtavien puiden alisessa hämyssä vallitsee seisahtaneen ajan tunnelma. Paikka kertoo sekä luonnon että ihmisen historiasta.

Ympäristön linnut ja eläimet viihtyvät hyvin Yli-Myllyn rauhassa – kuluvana syksynä alueella on havaittu useita lehtokurppia, pyitä ja peräti ukkometsokin.

Yli-Myllyn möi säätiölle sen omistaja, tilalla syntynyt ja nuoruutensa siellä elänyt Terttu Koskinen. Hän halusi ettei kotimetsään koskaan jyristä monitoimikone ja että siitä tulee pysyvä luonnon muistomerkki säätiön suojaamana.

Luonnonperintösäätiö hankkii kaikille alueilleen lakisääteisen suojelun. Sen hallussa on tällä hetkellä 16 suojelualuetta, joilla ovat voimassa jokamiehenoikeuksista vain marjastus ja sienestys; muuten metsissä saa jatkua luonnon kiertokulku häiriintymättömänä.

Kuva: Limberg. Mikko Hovila.