LahjoitaLuonnonperintösäätiö sai keskiviikkona 30. elokuuta hyviä uutisia Pohjois-Suomen hallinto-oikeudesta, joka kumosi Alavieskan kunnan etuoston Luonnonperintösäätiölle siirtyvästä alueesta Pohjois-Pohjanmaan Alavieskassa. Päätös tarkoittaa sitä, että Seppo Pudaksen Luonnonperintösäätiölle kaksi vuotta sitten nimellisellä hinnalla myymä seitsemän hehtaarin metsä voidaan viimein suojella.
”Luonnonperintösäätiö on hyvin helpottunut hallinto-oikeuden päätöksestä. Ennen kaikkea oikeuden ratkaisu päättää alueen käytännössä lahjoittaneen Seppo Pudaksen piinan. Sepon perintömetsä suojellaan, kuten oli alun perin tarkoituskin. Metsä säilyy koskemattomana ja sen monimuotoiset eliöyhteisöt saavat jatkaa elämäänsä kuten ennen. Se on tärkeintä”, toteaa Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsberg.
Tärkeää on myös se, että asiassa saatiin yleisen oikeustajun mukainen päätös. Kunta ei saa käyttää vahvemman oikeutta kevein, ilmeisen itsekkäin ja lyhytnäköisin perustein. Seppo Pudas myi 57 000–70 000 euron arvoisen metsän 4 000 eurolla, tarvitsemansa kuulokojeen hinnalla. Kaupan ehtona oli, että Luonnonperintösäätiö perustaa metsästä suojelualueen. Etuostoa yrittänyt Alavieskan kunta olisi voinut käyttää aluetta millä tahansa haluamallaan tavalla, myös metsätalouteen ja muuhun taloudellisen voiton tavoitteluun.
Luonnonperintösäätiölle päätös on elintärkeä jatkon kannalta. Moni suomalainen haluaa aktiivisesti osallistua luontokadon torjumistalkoisiin ja suojella esimerkiksi oman sukunsa metsän. Usein heidän tapansa osallistua on osittainen lahjoitus, eli alueen myynti selvästi alle markkinahinnan. Tämä on erittäin positiivista Luonnonperintösäätiön kannalta, jonka kaikki toiminta perustuu joka tapauksessa lahjoituksiin.
”Jos metsänomistaja myy alueensa vaikkapa puoleen hintaan, hän saa siitä edelleen tuntuvan taloudellisen korvauksen, mutta samaan aikaan tavallaan lahjoittaa siitä puolet. Tämä on kiitettävä ja kannustettava toimintamalli. Mikäli Alavieskan kunnan etuosto olisi tässä tapauksessa tulkittu lailliseksi, olisi se romuttanut tällaisen toiminnan tulevaisuuden. Ahne kunta olisi voinut tulla vaikka joka ikiseen aliarvokauppaan väliin ja korjata tästä ansiottoman ja epäreilun taloudellisen voiton”, kuvailee Luonnonperintösäätiön suojelupäällikkö Ari-Pekka Auvinen.
Positiivista tapauksessa oli suuren yleisön vankkumaton tuki Seppo Pudakselle hänen oikeudelleen saada perintömetsänsä suojeltua.
”Mieltä lämmitti myös se, ettei alueelle tuulivoimaloita suunnitteleva energiayhtiö koskaan kannattanut etuosto-oikeuden käyttämistä. Loppujen lopuksi luontokatoa voidaan torjua vain niin, että maankäyttöä ja energiainfrastruktuurin rakentamista suunnitellaan yhteistyössä luonnon ja ilmaston kannalta nettopositiiviseen vaikutukseen pyrkien”, sanoo Auvinen.
