Luonnonperintösäätiö osti Urjalan Nuutajärveltä vanhan metsän, joka nimetään Hiidenkivenkorveksi. Kahdentoista hehtaarin metsä on kauttaaltaan puustoinen, sillä siihen ei ole sataan vuoteen juuri kajottu muuten kuin lähinnä tuulenkaatoja korjaillen.  

”Nimestään huolimatta metsä ei biologisessa mielessä ole korpi, mutta sanan yleiskielisen merkityksen mukaisesti se on kyllä vanha ja huomattavan sankka kuusimetsä”, kertoo Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Anneli Jussila.

Hiidenkivenkorven alueella on perimätiedon mukaan sijainnut esihistoriallinen asuinpaikka. Metsän reunalla sijaitsee jääkauden jättämä siirtokivilohkare, joka paikkakunnalla tunnetaan Rojukivenä. Vanha kansa nimitti Rojukiven kaltaisia suuria kiviä hiidenkiviksi, sillä mikäpä muu kuin hiisi saattaisi siirrellä jättimäisiä lohkareita.

Metsä sijaitsee omassa rauhassaan pikkutien varressa. Sen laidassa sijaitsee autioitunut Järvenpään rakennusryhmä, jossa asuttiin vuodesta 1922 pitkälle sotien jälkeiseen aikaan. Metsän myi säätiölle Riitta Saarinen, joka halusi alueensa suojeluun – olihan hänen sukunsa säästänyt sitä koko satavuotisen omistushistoriansa ajan.

Hiidenkivenkorvessa kulkija voi kokea aidon vanhan havumetsän ilmapiirin ja kuulla korkeita kuusia huojuttavassa tuulessa esihistorian havinaa. Luonnonperintösäätiön huomassa Hiidenkivenkorven rauha jatkuu mittaamattoman pitkän ajan.

Hiidenkivenkorpi on peräti viides Luonnonperintösäätiön suojelualue Urjalassa. Muut säätiön suojelualueet paikkakunnalla ovat Pyssykangas, Haapalaakso, Metsänpeitto ja Saittovuori.

”Etelä-Pirkanmaalta tuntuu edelleen löytyvän suojeltavia sankkoja metsiä. Säätiö tarvitsee jatkuvasti lahjoituksia, jotta nämä upeat luonnonalueet saadaan suojeltua ja pelastettua hakkuiden kynsistä”, suojelujohtaja Anneli Jussila painottaa.   

Hiidenkivenkorpi Luonnonperintösäätiön suojelualuesivuilla

(Kuva: Mari Helkiö)