LahjoitaLuonnonperintösäätiön toistaiseksi tuottoisin kampanja Pelastetaan Ylä-Lapin ikimetsät toi kolmen vuoden aikana komeat 833 500 euroa pohjoisten metsien suojeluun. Keräyksen turvin on rauhoitettu 11 aluetta, joista kuusi Enontekiöltä, viisi Inarista. Suojeltujen alueiden yhteispinta-ala on 767 hehtaaria. Viimeisimpänä suojeltiin Muurusjärven metsä Hetan länsipuolelta.
Maaliskuussa 2025 Luonnonperintösäätiö osti kampanjatuotoilla Enontekiön Muurusjärveltä suojeluun liki 100 hehtaarin suuruisen alueen. Kyseessä on pääosin vanhaa, osin myös luonnontilaista ikimetsää. Muurusjärven lähikankailla kasvavien mäntyvaltaisten metsäkuvioiden keski-ikä on sadasta vuodesta ylöspäin. Etenkin alueen pohjoisosassa metsä on hyvin luonnontilaisen kaltaista, siellä on myös komeita pystykeloja ja mahtavia maapuita. Metsässä asustavat Lapin erämaalinnuista mm. hömö- ja lapintiainen, pohjantikka, metso ja tilhi. Kuukkeli tulee usein vastaan jo metsän rajalla.
Alueen pohjoisreunalla virtaa Ounasjärveen laskeva Suonttajoki, joka on tällä suunnalla viimeisiä suuren Kemijoen latvajokia. Se saa alkunsa lähistön soilta ja suojärviltä, mutta on suhteellisen kirkasvetinen, koska täällä soita ei ole ojitettu. Suonttajoki muodostaa kauniin jokilaakson, jonka yli avautuvat laajat näkymät Jyppyrän, Paljasselän ja muiden Hetan pohjoispuolen vaarojen suuntaan.
Jokilaaksojen soilla on alueelle tyypillisiä pitkittäisjuonteisia granodioriitista muodostuneita kalliopaljastumia. Laakson yläpuolella kankaalla seisoo satoja vuosia vanhoja mäntyjä, jotkut jo osin kelottuneita. Maata vasten nojailee satumaisen kiemuraisiin oksiinsa tukeutuen järeitä keloja odottaen, koska ajan hammas painaa ne maata vasten. Koivupökkelöissä näkee kääpiä enemmän kuin männyissä, jotka antavat hitaammin periksi.
Entiselle omistajasuvulle lohkottiin alueoston yhteydessä muutama hehtaari Muurusjärven rantametsää, joka jäi heille ns. kantatilaksi. Myyjäperheen vanhin Kari Vienola toteaa: ”Suojelualueeksi päätyminen oli metsätilan myymisen tavoitteena. Olen liikkunut siellä sekä talvi- että kesäaikana. Olemme käyneet alueella perheen kanssa marjastamassa ja sienestämässä. Palstan nurkalla on ison kaatuneen kelon luona pidetty tulia ja keitelty kahvia.”
Eteläosan poikki kulkee järvelle menevä kalastajien mönkijäura, jota pitkin alueelle on helppo kulkea. Suojelun myötä moottoriajoneuvolla kulku on sallittu vain järvenrantakiinteistöjen omistajille ja poronhoitajille. Uran pohjoispuolella on pieni alue, jossa on joskus viime vuosituhannen puolella tehty osittaista hakkuuta. Siellä on kuitenkin paikalliseen tapaan jätetty isot siemenpuut paikalleen. Sillä alueella kasvaa petäjävanhusten joukossa nuorta mäntyä, mutta myös paikoin tiheää koivikkoa, joka toimii suojapaikkana esim. metsäkanalinnuille.
Keräys laajeni suojelemaan metsiä koko Lapin alueella
Luonnonperintösäätiö on saavuttanut hienoja tavoitteita Ylä-Lapissa. Säätiön hallussa olevien Enontekiön ja Inarin suojelualueiden määrä on kaksinkertaistunut Pelastetaan Ylä-Lapin ikimetsät -kampanjan aikana! On mahtavaa, miten ihmiset ovat kiinnostuneet suojelemaan viimeisiä luonnonmetsiämme – paikalliset lappilaiset asukkaat niin Inarissa kuin Enontekiöllä ovat aktiivisesti tarjonneet metsiään suojeluun, enemmän kuin säätiö on voinut hankkia. Suomalaisen suurlahjoittajan turvin on ostettu suurin osa Ylä-Lapin kampanjan alueostoistamme, yksi on hankittu Ikimetsän ystävien tuella ja kaksi inarilaista aluetta on saatu omistajiensa lahjoituksena. Muurusjärven kauppa on maksettu kokonaan kansalaisten ja yritysten kampanjakeräysvaroilla.
Pohjoisimpia metsiä rauhoitetaan tulevaisuudessakin kampanjakeräyksen turvin, mutta nyt haluamme kiinnittää huomiota myös muihin Lapin uhattuihin alueisiin. Siksi keväästä 2025 keräys laajeni koskemaan maantieteellisesti koko Lappia.
Lahjoittamalla Pelastetaan Lapin ikimetsät -kampanjaan voit antaa oman panoksesi näiden arvokkaiden luonnonmetsien säilymiseksi. Luonnonperintösäätiö kiittää lämpimästi kaikkia lahjoittajiamme ja meille metsiään tarjonneita!
Julkaistu Luonnonperintösäätiön vuosilehdessä Uutisia ikimetsästä nro 20, 2025
