Luonnonperintösäätiön hankki keväällä Haapaveden Suotuperältä heleän vanhan metsähaan. Kettukankaan 32 hehtaarin laajuinen metsä koostu pääasialla lehdosta ja lehtokorvesta.

Kettukankaan metsän merkittävin yksittäinen suojeluarvo on haavan runsaus koko tulevalla suojelualueella. Monenikäisiä haapoja, myös vanhoja ja lahonneita, on kauttaaltaan paljon. Haapa on monin paikoin alueen valtapuulaji.

Kettukankaan metsässä asuvat monet tikat; käpytikan ja palokärjen lisäksi myös harvinaisemmat pohjatikka ja harmaapäätikka. Lahon koivupökkelön irronneen kaarnan alla on puukiipijän pesä ja peukaloinen laulaa kaatuneiden kuusten muodostamassa tiheikössä. Metsänpohjaa värittävät rehevien pohjoispohjalaisten metsien lajit käenkaali, suo-orvokki ja oravanmarja. Metsäkortetta ja saniaisia on runsaasti.

Metsän myi säätiölle Veikko Honkalan perikunta. Veikon yhdeksästä sisaruksesta ja heidän perillisistään koostuva laaja perikunta oli alueen suojelusta yksituumainen.

– Kotitilaa aikoinaan hoitamaan jäänyt Veikko-veli oli luonnonystävä. Hänellä oli tuvan pöydän päässä lintujen tarkkailua varten kahdet kiikarit, ja jostain syystä metsästäkin iso osa jäi luonnontilaan. Olin hyvin iloinen, kun kaikki perikunnan 19 jäsentä olivat samaa mieltä siitä, että Veikon haavat saavat jäädä rauhassa vanhenemaan metsäeläinten kotisijoiksi, huokaisee Reijo Honkala, sisarsarjan nuorin.

Lehmien laidunnus alueella vuosikymmeniä sitten selittää osaltaan lehtipuiden runsautta ja metsän valoisuutta. Suojelun myötä metsä saa kehittyä omien lakiensa mukaan muuten, mutta kuusen valtaanpääsyä tullaan estämään luonnonhoitotöin.

Kettukangas Maanmittauslaitoksen Karttapaikalla

KUVA: Ari-Pekka Auvinen