Verkasalon suojelumetsä on pitkä (1,6 km) ja kapea (48 m) kappale luonnontilaistuvaa kangasmetsää muuttuneen metsämaiseman keskellä – kuin pitkä ajatusviiva metsien tehohakkuiden keskellä. Alueen metsät ovat 80–90-vuotiaita etupäässä kivennäismailla kasvavia sekametsiä. Turvemaata on pieninä laikkuina yhteensä noin 0,3 hehtaaria. Alue on valtaosin ojittamaton. Metsiä ei ole hakattu 40 vuoteen.

Alueen kallioperä on biotiittiparaliusketta, mistä seuraava kaliumin runsaus ja hieman kohonnut pH-arvo heijastuvat alueen kasvillisuuteen hyväkasvuisuutena. Alueen rehevimmät metsät sijoittuvat sen pohjoispäätyyn Verkasalon metsätien pohjoispuolelle, jossa haapalaikkujen kenttäkerroksen kasvillisuuteen kuuluu valkolehdokki. Alueen pesimälintuja ovat mm. hömötiainen, töyhtötiainen ja puukiipijä. Alue kuuluu lähistöllä havaitun kuukkelin ja viirupöllön reviiriin. Myös liito-oravan esiintyminen Verkasalon metsässä on mahdollista, joskin lajista ei ole vielä saatu varmaa havaintoa.

Verkasalon metsän päätyminen Luonnonperintösäätiön suojelualueeksi on monivaiheinen ja hämmentävä tarina. Alue kuuluu Alavieskasta kotoisin olevan lintuharrastaja ja luonnonystävä Seppo Pudaksen kotitilaan. Seppo lunasti aikoinaan sisarustensa omistusosuuden metsästä itselleen ja antoi sen olla koskematta. 2020-luvun alussa hän halusi suojella sen pysyvästi. Seppo harkitsi alueen lahjoittamista Luonnonperintösäätiölle, mutta pyysi siitä lopulta uuden kuulolaitteen hankinnan, 4 000 euron suuruista korvausta. Metsän käypä markkina-arvo oli tuolloin 57 000–70 000 euroa.

Luonnonperintösäätiö luonnollisesti suostui kauppaan, jonka tosiasiallinen luonne oli lahjoitus. Kaupan jälkeen Alavieskan kunta ilmoitti käyttävänsä Verkasalon metsään etuosto-oikeutta. Tämä tarkoittaa sitä, että kunta tulee kauppaan ostajaksi Luonnonperintösäätiön sijaan kauppakirjaan merkityillä ehdoilla, siis myös 4 000 euron kauppahinnalla. Luonnonperintösäätiö valitti kunnan päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian elokuussa 2023 Luonnonperinsäätiön hyväksi: etuosto-oikeuden käyttämiseen ei ollut laillisia perusteita ja alkuperäinen kauppa Seppo Pudaksen ja Luonnonperintösäätiön välillä jäi voimaan. Kunta joutui myös korvaamaan Luonnonperintösäätiön oikeudenkäyntikulut.

Tapaus aiheutti vuosina 2022 ja 2023 laajaa tyrmistystä ja sai kansallisen tason julkisuutta (mm. Helsingin Sanomat 21.3.2023). Luonnonperintösäätiö tiedotti hallinto-oikeuden päätöksestä elokuussa 2023 näin: https://luonnonperintosaatio.fi/hallinto-oikeudelta-yleisen-oikeustajun-mukainen-paatos-alavieskassa-kunta-ei-saa-sepon-perintometsaa/