Paavo Pajulan muistometsä

Suojeltu tila on tyypillinen pientila, jossa on aikanaan pidetty muutamaa lehmää ja hevonen. Pihapiirissä olevat alueet ovat olleet peltoina ja karjan laitumina. 1930-luvulla torpan itsenäistyessä tilan lehti- ja havupuut, joiden rinnankorkeudelta mitattu rungon paksuus oli vähintään 20 senttimetriä, jäivät myyjän omistukseen. Siitä saakka metsät ovat saaneet kasvaa, eikä tilalla ole tehty avohakkuita. Metsistä on hakattu puita harventaen ja ne on ajettu hevosella lukuun ottamatta viimeisiä harvennushakkuita joissakin osissa metsää.

Alueelta löytyy niin vanhojen metsien, jokien ja lähteiden sekä perinneympäristöjen lajeja, kuten vaivaishiiriä, ilves, maamehiläisiä ja noidanlukkoja. Yksi tilan monimuotoisimmista paikoista on joki ja jokivarren metsäympäristö, sillä sieltä löytyy yli satavuotiaita mäntyjä ja kuusia sekä lahopuustoa hömö- ja töyhtötiaisten pesäpaikoiksi. Jokivarren kasvillisuus on paikoin hyvin rehevää, mutta joiltakin osin maasto on hyvin louhikkoista ja sammalpeitteistä. Jokivarressa on lähteitä ja sinne virtaa vesiä myös kauempana sijaitsevista lähteistä. Torpan tilan kohdalla joessa on isoin pudotus. Keväällä tulva-aikaan siinä pauhuu komea koski.

Joessa ja sen ympäristössä esiintyy muun muassa pikkunahkiaisia, vesiliskoja ja saukkoja. Keväisin joen rantaa värittävät upeat rentukkakasvustot.