Kun astuu metsätieltä sisälle Niinikosken Mielikinmetsään tuntee tulevansa toisenlaiseen maailmaan. Metsä on eteläpäästään niin sulkeutunut ja varjoinen, että siellä voisi melkein odottaa kohtaavansa kalevalaisen metsänemännän, jonka mukaan metsä on saanut nimensä. Metsän salaperäisyyttä lisää toisiinsa nojaavien puiden hiljainen natina ja tuulenhumina korkealla latvuksissa. Voi jäädä huomaamatta, että alueen laidalla kasvaa muutamassa kohdin metsälehmuksia. Metsän tiheys saa sen tuntumaan yhtätoista hehtaariaan suuremmalta. Kaikkialla lojuu maahan kaatuneita puita, mutta muutama polku johdattaa niiden lomasta kohti Kennankalliota, metsän pohjoisempaa puolta.
Rinnettä noustessa kuusten hallitsema metsä avautuu valoisammaksi – ylhäällä myös puuston tyyppi muuttuu: täällä kohoavat korkeuksiin lukemattomat kilpikaarnakylkiset männyt. Osa niistä on jännittävän muotoisia kiertyneine oksineen, osa keloutunut ja monissa näkyy koloja. Maata peittää useiden hehtaarien alalta ehjä mustikkavarvikko, joka suotuisina kesinä tarjoaa runsasta, makeaa mustikkasatoa.
Mielikinmetsässä on onnistuneesti talkoiltu umpeen sen läpi kaivettu oja.
Kuva: Anneli Jussila.
Näin löydät Mielikinmetsään
Orimattilan kirkolta liikutaan itään Niinikosken keskustaan, mistä kääntyy tie etelään. Tätä ajetaan noin kilometri, minkä jälkeen käännytään vasemmalle. Ohitetaan UKK-arkiston rakennukset tien vasemmalla puolella. Noin kolmen kilometrin päässä kääntyy metsäautotie oikealle – tämä on viides pikkutien haarautuma oikealle risteyksestä lukien. Metsätietä kuljetaan noin kaksi kilometriä siten, että ensimmäisessä varsinaisessa risteyksessä valitaan vasen haara ja seuraavassa oikea haara. Viimeisen haarautuman jälkeen on vain joitakin satoja metrejä Mielikinmetsän laitaan. Metsä jää tien koillispuolelle ulottuen Kennankallion laelle asti.
Suojele pala ikimetsää
Mielikinmetsä
Lahjoita esimerkiksi: 10,00 €
Kuvagalleria
Kallion rinteellä komeaksi kilpikaarnamänniköksi muuttuva sankka kuusimetsä, jossa lehtipuuna mm. harvinaisia metsälehmuksia.