Miksi suojella metsää

Kuva Losonvaaran suojelualueelta. Kuvaaja: Ari-Pekka Auvinen.

Ikimetsien suojelu on lääke luontokatoon

Suomen metsissä elää yli 20 000 eri eliölajia. Puulajeja näistä on muutama kymmenen. Meidän pitäisi pystyä takaamaan, että puiden lisäksi metsissämme voi elää edelleen myös parikymmentätuhatta muuta lajia.

Uhanalaisia metsälajeja on tutkimusten mukaan 833. Lähes puolet niistä ovat selkärangattomia. Myös sienissä ja jäkälissä on paljon uhanalaisia lajeja. Vaateliaat metsälajit selviytyvät todennäköisimmin, jos niiden annetaan elää omassa rauhassaan – eli metsä jätetään hakkaamatta.

Ikimetsien suojeleminen on tehokasta luontokadon torjuntaa. Metsien suojeleminen vähentää myös vesistöihin päätyvää ravinnekuormitusta – tämän tosiasian pohjalta on suunniteltu mm. Luonnonperintösäätiön Raakkumetsä-kampanja.

Ikimetsien suojelu on ilmastoteko

Ilmastonmuutoksen torjuntaa ajatellen oleellisin asia on se, onko hiili ilmakehässä vai varastoituna jonnekin muualle. Metsä sitoo kasvaessaan hiljalleen hiiltä, mutta hakkuun jälkeen sama hiili vapautuu nopeasti, Suomen teollisuuden tuoterakenteella vain muutamassa vuodessa. Metsän tärkein ilmastovaikutus tuleekin hiilen varastoinnista.

Vanhassa metsässä pelkästään runkopuussa puukuutioita on usein yli 400 hehtaarilla, kun talousmetsissä keskiarvo on noin 100. Kuutiometriin puuta on varastoituneena noin 1000 kilogrammaa hiilidioksidia. Kun vanha metsä suojellaan, pidetään poissa ilmakehää lämmittämästä hiilivarasto, joka on moninkertainen verrattuna talousmetsään.

Hiilen sidonnan määrä riippuu eniten viherhiukkasten, yhteyttävien soluelinten, määrästä. Isossa puussa on moninkertainen määrä vihreää pieneen verrattuna. Siksi iso puu sitoo hiiltä enemmän kuin pieni. Tämän voi todeta laskemalla vuosilustoista, sillä tilavuusmitat toisinaan hämäävät.

Ison puun ohut, yhden vuoden kasvussa syntynyt 0,3 millimetrin paksuinen vuosilusto sisältää kymmenkertaisen määrän hiiltä verrattuna pienen puun 3 millimetrin paksuiseen vuosilustoon. Ja suomalaiset puut jatkavat kasvuaan jopa vuosisatoja, männyt viisikin vuosisataa. Vanhan metsän suojelu siis tehostaa Suomen hiilinieluja.

Lisäksi metsän maaperässä on hiiltä vähintään toinen mokoma puustoon verrattuna, monesti paljon enemmänkin. Avohakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen maaperän hiilivarasto purkautuu – määrä on jopa suurempi kuin ns. hakkuukypsän metsän puuston hiilisisältö. Ikimetsässä paksu kuntta ja vuosituhansien aikana maahan kertynyt hiilimäärä on suurimmillaan.

Lisää vanhoista metsistä hiilinieluina:
https://blogs.uef.fi/forest-issues/2022/12/04/vanha-metsa-on-hiilinielu/

Ikimetsä on ilo ihmisille – ja sitä kautta koko planeetalle

Ikimetsät tarjoavat ihmisille monipuolisia, kiinnostavia retkimaastoja, taiteilijoille ehtymättömän inspiraation lähteen ja kaikenikäisille korvaamattoman oppimiskohteen. Ikimetsässä luonnon kiertokulku ja monimuotoisuus ovat jokaisen nähtävissä ja koettavissa. Suurten puiden, sammalmättäiden, lahopuiden, poukkoilevien purojen ja suopainanteiden keskellä ihminen tuntee olonsa usein myönteisellä tavalla pieneksi.

Metsän siimeksessä ihmisen aistit voivat vähitellen harjaantua havaitsemaan, että meitä on täällä todella paljon – tuhansia erilaisia eläimiä, kasveja ja sieniä, ja kaikilla on omat tarpeensa ja paikkansa kokonaisuudessa. Parhaimmillaan tästä oivalluksesta kumpuaa syvä kunnioitus luontoa kohtaan. Ikimetsät voivat siis kasvattaa ihmisiä luonnonsuojelijoiksi, ja siksi niiden suojeleminen on tärkeää koko eliökunnan yhteisen tulevaisuuden kannalta.

Tekstit: Anni Kytömäki ja Risto Sulkava (ilmastoteko-teksti)