LahjoitaLahjoitusvaroin luontoalueita suojeleva Luonnonperintösäätiö saavutti merkittävän virstanpylvään, kun se hankki omistukseensa suo- ja metsäalueen Oulaisista Pohjois-Pohjanmaalta. Varat alueen ostoon saatiin lahjoittajalta, joka on tukenut säätiön alueostoja merkittävästi aiemminkin.
Allikkoisen Piurukkanevan keidassuon itäreunaan sijoittuva yhtenäinen metsäkiinteistö on harvinaisen suuri, 95 hehtaaria. Hankinnan myötä Luonnonperintösäätiön suojelemien alueiden kokonaispinta-ala ylitti 5 000 hehtaaria.
”Viisituhatta hehtaaria suojelualueita on todella merkittävä saavutus, etenkin kun ottaa huomioon, että vapaaehtoisen aluesuojelun malli oli aluksi Suomessa täysin uusi. Tavalliset suomalaiset lahjoittajat ovat mahdollistaneet nämä aluehankinnat, unohtamatta myös yritysten tärkeää panosta suojelutyössä. Saavutus osoittaa, kuinka tärkeää metsien ja muun luonnon suojelu monille meille on”, kiittelee Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Harri Hölttä.
Nyt hankittu alue liittyy saumattomasti Piurukkanevan avosuoalueisin, jotka liitettiin valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan jo vuonna 1980. Uuden alueen myötä suojelualueen kokonaispinta-ala kasvaa neljänneksen, yhteensä 371 hehtaariin.
Piurukkaneva on Suomen pohjoisimpia keidassoita, jonka lukuisilla allikoilla elää monimuotoinen linnusto. Luonnonperintösäätiön hankkima metsäkiinteistö täydentää suojelualuetta liittämällä siihen mukaan suon itäreunan metsäsaarekkeet ja yhtenäiset kangasmaat.
”Alueen pohjoisosa oli alun perin avosuota, mutta on muuttunut ojitusten myötä heikkokasvuiseksi rämeeksi. Tavoitteenamme on ennallistaa nämä osat takaisin avosuoksi, jolloin alueelta lähtevä vesistö- ja ilmastokuormitus loppuu ja ekosysteemi palaa lähelle alkuperäistä tilaansa.”, kertoo alueesta kaupat tehnyt Luonnonperintösäätiön suojelupäällikkö Ari-Pekka Auvinen.
Alueen Luonnonperintösäätiölle myi paikallinen suku, joka on halunnut säästää metsäänsä. Kohtalon ivaa on, että alue oli 1960- ja 70-luvun taitteesta lähtien 20 vuotta toimenpidekiellossa, kun myyjien isä ei suostunut metsäviranomaisten vaatimuksiin avohakkuusta. Viranomaisvalta yksityismetsiin oli tuolloin suuri eikä hakkuukiellon aikana metsästä saanut ottaa edes polttopuita. Osin tämän seurauksena Piurukkanevan itälaidan metsät ovat nyt poikkeuksellisen yhtenäisiä ja vanhoja, kauttaaltaan 80–120-vuotiaita.
Piurukkanevan alue on keidas myös maisemallisesti – kaunis yhtenäinen luontoalue muutoin voimakkaasti muutettujen metsätalousalueiden keskellä. Suon eteläosassa sijaitseva Piurukkajärvi on paikallisten suosima pilkki- ja virkistyskohde.
”Luonnonperintösäätiö on nyt lähes 30 vuoden toimintansa jälkeen saavuttanut yhden merkittävän tasaluvun. Toivomme, että seuraavan viidentuhannen hehtaarin suojeluun meiltä kaikilta kuuluu vain muutama vuosi. Suomalaiset ovat nyt havahtuneet luontokatoon ja halu osallistua vapaaehtoiseen luonnonsuojeluun on suuri”, iloitsee Harri Hölttä.
