LahjoitaMetsäretki lapsen kanssa on rikastuttava seikkailu myös aikuiselle. On oivaltavaa huomata, miten monella tapaa luonnon voi kohdata ja kuinka avoimena uusille asioille pienet ovat. Siinä on aikuiselle paljon oppimista.
Kuten tavataan sanoa, lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Heissä on myös luonnonsuojelun tulevaisuus, joten käytännön ympäristökasvatus lähiluontoon tutustumalla ja ruohonjuuritason kokemukset ovat tärkeässä asemassa, kun pohdimme suuria kysymyksiä – monimuotoisuuden säilyttämistä ja tärkeitä ilmastotoimia.
Omasta lapsuudestani muistan kirkkaimpina rikkaat luontoelämykset: suon tuoksun syysilman kirpeydessä, valoisat kesäaamut mummolan tutulla järvellä, sateiset sieniretket, tuuhean metsän sammalmaton jalkojen alla, ketunleipien raikkaanhappaman maun…
Vahva luontosuhde rakentuu jo lapsuudessa ja parhaimmillaan se on koko elämän mittainen rikkaus. Rauhallinen luontoretki on toimiva lääke moniin ongelmiin elämänpolun eri käänteissä: hiljentyminen luonnon ääressä auttaa keskittymään, reipas metsälenkki helpottaa unensaantia ja luonnosta löytyy tarvittaessa lohtua vaikka sydänsuruihin.
Pienikin luontokontakti on hyväksi, joten retkikohteeksi riittää toisinaan vaikka oma takapiha tai lähipuisto. Siitä reviiriä voi laajentaa ja suunnata retkiä uusille urille. Lähimetsissä voi huomata, kuinka paljon kaikkea ihmeellistä mahtuu pienellekin alalle luontoa. Metsäpolun varrella voi rauhoittua kuuntelemaan, mitä asiaa linnuilla on. Erilaiset tuoksut herkistävät uusille kokemuksille, ja pinnanmuodon vaihtelut pienten jalkojen alla kutsuvat seikkailuun.
Syksyllä lapsen voi ottaa mukaan sieniretkelle, ja kun maa saa lumipeitteen, voi avuksi ottaa pulkan tai sukset. Suomen luonto tarjoaa mitä moninaisimpia elämyksiä: vuodenaikojen vaihtelu muuttaa tutunkin ympäristön aivan toiseksi. Sade tai pakkanen eivät haittaa, kun varusteet ovat kunnossa. Kumisaappaat ja villasukat ovat erinomaisia keksintöjä. Oma lukunsa on ensimmäinen telttaretki, ja sen myötä kenties pidemmätkin vaellukset.
Luonto tukee lapsen terveyttä monin tavoin. Maastossa kulkeminen on mitä parhainta liikuntaa ja metsässä on helppo hengittää. Lihasvoimat kasvavat ja tasapaino kehittyy. Metsä tarjoaa virikkeitä ja siellä oppii kunnioittamaan kaikkea elävää, haurasta ja harvinaistakin.
Metsäretkelle voi lähteä leikkimään ja oppimaan. Pienimmät lapset voi ottaa mukaan mukavasti kantorepussa, mutta isommat tepsuttavat mielellään jo pitkospuilla – tai katkospuilla, kuten oma kaksivuotiaani niitä nimitti. Mukaan pieneen retkireppuun voi pakata vaikka suurennuslasin, kiikarin ja kartan – ja totta kai eväitä! Välipala maistuu tavallista makoisammalta kivennokassa istuen. Samalla lapselle on hyvä opettaa retkietikettiä: kaikki viedään pois, mikä metsään tuodaan.
Retkikohteeseen kannattaa tutustua huolella jo ennakkoon. Herkän luonnon kulumista on hyvä ehkäistä pysymällä poluilla ja merkityillä reiteillä. Vaikka metsä kutsuukin villiin ja vapaaseen seikkailuun, on hyvä tiedostaa perusasiat: opasteilla ja rakenteilla suojellaan herkimpiä luontoalueita. Erityistä huolellisuutta on syytä noudattaa, mikäli retkikohteet sijaitsevat luonnonsuojelualueilla. Niiden tärkein tehtävä on suojella alueen luontoa ihmisen vaikutuksilta.
Luontoa kannattaa havainnoida kaikilla aisteilla. Tuoksu sateen jälkeen on huumaava. Silmät sulkemalla ja tuulen huminaa kuuntelemalla avautuu aivan toinen maailma. Heittäydy siis rohkeasti nurmelle pitkäksesi ja tutkaile taivaan syvyyttä, pilvien liikkeitä. Sama toimii lumihangellakin: kaukaiset tähdet vilkuttavat pimeässä, hengitys höyryää ja pakkanen paukkuu. Jos olet onnekas, voit nähdä revontulet.
Kun luontoyhteys kerran on syntynyt, voi sen kätevästi aktivoida päälle vaikka iltasatuaikaan. Meillä kotona yksi toivekirjoista iltaisin onkin Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen metsä (WSOY 2020), joka on kunnianosoitus suomalaiselle luonnolle. Myös kieli ja mieli voivat olla monimuotoisia, kun inspiraationa on niinkin villi kokonaisuus kuin luonto. Vai mitäpä tuumitte vaikkapa tästä hurjasta mielikuvitusleikistä:
Kerrottiin metsässä jossa
ketulla oli ketunhäntä kainalossa…
että kettu pitää siellä ketunleipäpuotia
ja varis saappaita, kun se on muotia…
että lampaankääpää ei löydä ilman lammasta
eikä sudenmarjaa ilman sudenhammasta…
että käärme sylkee pitkin saniaisten pieliä
ja nahkansa nylkee ja puhuu käärmeenkieliä…
että kynsilaukka ei kynsi eikä laukkaa
mutta puree suuta joka sitä haukkaa…
että jänönapila on paljon jänöäkin arempi
mutta jaloistaan jänis on sitä parempi…
ja että kurjenpolvia ja linnunsilmiä
voi luonnossa nähdä ilman luontofilmiä…
niin kerrottiin metsässä jossa ei muita
pitänyt olla kuin puita puita puita…
(Kirsi Kunnas)
Metsä on rikas ja monimuotoinen oppimisympäristö ja korvaamattoman arvokas omana itsenään. Pidetään se monimuotoisena jatkossakin – suojellaan porukalla luontoa, mennään yksin ja yhdessä metsään!
Juho Hakkarainen
Viestintäjohtaja, Luonnonperintösäätiö
