LahjoitaUuden suojelualueen sijainti kiinnostaa lahjoittajia, mutta aina sen tarkkoja koordinaatteja ei haluta julkistaa. Näin erityisesti, kun halutaan suojella kaikelta häirinnältä ja hyväntahtoisilta vierailuiltakin jokin uhanalainen tai vaarantunut laji.
Uusi huuhkajakampanjassa ostettu alue on tällainen paikka. Toistaiseksi säätiö jättää salaisuudeksi sen sijainnin. Huuhkajasta tiedetään, että se on pesinnän alkaessa herkkä hylkäämään pesänsä munineen.
Kyseessä on SMJK:n, Suomen Palloliiton ja Luonnonperintösäätiön kampanja Pelastetaan pöllömetsät, jossa kerätyillä varoilla on ostettu huuhkajan kotimetsäksi sopiva alue.
Uusi 24 hehtaarin laajuinen suojelualue sijaitsee eteläisessä Keski-Suomessa, Toivakassa, ja se laajentaa merkittävästi jo olemassa olevaa suojelua. Uuden kaupan myötä syntyy lähes 100 hehtaarin suojeltu kokonaisuus.
On tärkeää antaa kunniaa paitsi säätiön ostoneuvottelijoille, myös niille, jotka tekevät suojeluun johtavaa tärkeää taustatyötä, joskus aivan ratkaisevalla tavalla. Tähän metsään kiinnitti huomiota jo vuonna 2021 siellä retkeillyt Marjo Kuisma, joka ihaili mahtavaa vuorta ja sen yllä leijailevaa suurta petolintua. Kun tuulivoimahanke uhkasi seutua, jolla jo sijaitsi valmiina useampi suojelualue, Kuisma teki työtä kunnan päättäjien kanssa hankkeen torjumiseksi – hyvin tuloksin: tälle herkälle alueelle ei rakenneta tuulivoimaloita.
Yhdessä Kuisman kanssa laadimme kesällä 2024 kirjeen maanomistajalle, joka alkuun ei ollut lainkaan kiinnostunut myynnistä. Onneksi hän kuitenkin muutti mieltään, asiaa tarkemmin pohdittuaan. Pöllömetsäkampanjan saldon kertyminen ja myyjän suopea mielenmuutos osuivat ajallisesti hyvin yhteen, ja ratkaisevan sysäyksen antoi alueen soveltuvuus huuhkajareviiriksi. Tupsukorvaisen, palavasilmäisen jättiläispöllön viihtymisestä tässä metsässä saatiin vinkki Keski-Suomen ELY-keskuksen Tomi Hakkarilta.
Huuhkajan ja korpihohtosammaleen valtakuntaa
Uutta suojelualuetta, huuhkajametsää, hallitsee mahtava vuori, jonka itäiseltä ja eteläiseltä reunalta putoavat alas korkeat, yhteensä satoja metrejä pitkät jyrkänteet, harvinaistuneen huuhkajan pesimäpaikoiksi sopivat. Parempaa huuhkajareviiriä ei voi oikein kuvitella. Vuorella ja sen juuren tasanteilla on sammaleisia kallioita ja louhikoita, joista osa kuuluu valtakunnallisesti erittäin arvokkaaksi luokiteltuun kallioalueeseen. Siellä viihtyy monia uhanalaisia ja huomionarvoisia sammallajeja. Metsän läpi virtaa puroja ja siihen kuuluu rakentamatonta lammen ja järven rantaa. Luonnontilaisessa lammessa elää lummelampikorento, joka on rauhoitettu, EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelema laji. Lampi on osa pitkää vesistöketjua, josta suuri osa jää nyt suojelualueiden sisään.
Myös itse metsä on arvokas – osin se on palautuvaa, jonkin verran käsiteltyä mäntymetsää, mutta siihen kuuluu myös todella merkittäviä luonnontilaisia osia. Erityisen ihastuttava on lammen itärannalle sijoittuva runsaslahopuustoinen lehtokorpi, jossa on aluetta kartoittaneen Teppo Häyhän mukaan uhanalaisen korpihohtosammaleen esiintymä. Häyhä arvioi lisäksi, että vuoren etelärinteen metsässä on valtakunnallisestikin tarkasteltuna merkittävä lahopuukeskittymä.
Linnutkin viihtyvät tässä elinympäristöjen mosaiikissa. Huuhkaja saa hallita maisemaa vuoren laelta – muualla metsässä on tavattu mm. metso, pyy, töyhtötiainen, hömötiainen, pikkusieppo ja pohjantikka, kaikki hyviä indikaattorilajeja.
Lehtokorven hämyssä
Heinäkuun alussa vuonna 2025 retkeilin itsekin uuden suojelualueen maisemissa – tuolloin vasta toivoen, että säätiö onnistuisi ostamaan sen turvaan uhkaavasti lähestyviltä hakkuilta. Tilanne oli jännittävä, sillä ensiluokkaisen hieno metsä saattoi olla akuutissa hakkuuvaarassa lähitulevaisuudessa.
Lehtokorpeen laskeutuessani etenin hyvin hitaasti, ihaillen kauniisti kukkivia maariankämmeköitä, ja lopulta saavuin lummelampikorennon lammelle. Lampi lepäsi metsässä syvässä rauhassa, kaukana asutuksesta ja koneiden äänistä. Sen lämmin rantavesi aivan kuhisi sammakon nuijapäitä, ja perhoset tanssivat ja parittelivat rantaluhdalla auringossa. Lehtokorpi ulottuu aivan lammen rantaan, ja korven läpi pujottelee monin mutkin ja pikkuputouksin soliseva puro. Lähdin etenemään korven sydämeen puroa seuraillen. Kauas en päässyt, oli jäätävä pitkäksi aikaa vaikuttuneena ihmettelemään paikkaa. Tämä villi korpi kasvaa tervaleppää, koivua, raitaa ja harvakseltaan kuusta. Pökkelöitä ja maapuita on kaikkialla, puut ovat kääpäisiä ja erikoisen muotoisia kuin satumetsässä. Korpisorsimo ja hentosara viihtyvät täällä, ja piilotteleva harajuuri, pienin kämmekkämme – tunnetaan myös nimellä korallijuuri tai taigaharajuuri – kukki runsaana tämän erikoisen paratiisin vihreässä hämyssä. Lehtivihreätön harajuuri nousee maan pinnalle vain kukkiessaan ja on itse asiassa enemmän sieni kuin kasvi.
Huuhkajametsän lajirikkaus on huomattava, ja uuden alueen kytkeytyminen osaksi suurempaa kokonaisuutta tekee sen suojelusta säätiön juhlavuoden varsinaisen juhlatapahtuman!
Julkaistu Luonnonperintösäätiön vuosilehdessä Uutisia ikimetsästä nro 20, 2025
