Etusivu › Säätiö › Varojen käyttö

Varojen käyttö

Luonnonperintösäätiö on voittoa tuottamaton, yleishyödyllinen säätiö, jonka säännöissä määritelty tehtävä on luonnonsuojelualueiden perustaminen ja säilyttäminen. Lahjoitukset käytetään luonnoltaan arvokkaiden alueiden, pääasiassa metsien, ostoon ja suojeluun. Säätiö ei myönnä avustuksia eikä apurahoja.

Tehokas toiminta tuottaa myös kuluja, jotka pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina. Tiedottamiseen ja markkinointiin panostetaan, sillä tunnettuus lisää lahjoituksia, jotka käytännössä ovat säätiön ainoa tulonlähde. Valtiolta saadaan Helmi-ohjelman kautta rajallisesti tukea ennallistamiseen ja muuhun luonnonhoitoon.

Suojelutyö on pitkäjänteistä: alueet on ensin löydettävä ja neuvoteltava hankinnasta omistajan kanssa, joskus vuosienkin ajan. Kun alue on hankittu, kuluja syntyy myös suojeluprosessin hoitamisesta, tiedottamisesta, kysymyksiin vastaamisesta, suojelumerkinnöistä ja mahdollisista ennallistamis- ja hoitotoimista (esim. perinnebiotoopit). Jos metsäkiinteistön mukana tulee rakennuksia – mikä on Suomessa tavallista, jos ostetaan kokonaisia tiloja – niistä voi koitua kuntokartoitus-, korjaus- tai purkukuluja. Rakennukset pyritään lohkomaan irti ja myymään, mutta tämä ei aina ole mahdollista.

Säätiön suojelualueiden määrän kasvaessa myös hallinnointi- ja ylläpitokulut kasvavat, kuten kaikilla kiinteistönomistajilla. Vuoteen 2023 asti nämä kulut on esitetty Varojen käyttö -sivulla yhdessä Luonnonsuojelu-kategoriassa. Vuodesta 2024 lähtien erittelemme hankinta- ja ylläpitokulut selkeämmin, jotta toimintamme luonteesta syntyy tarkempi kuva.

Luonnonperintösäätiön toiminta perustuu lahjoituksiin, ja niiden määrä ei pysy vuosittain vakiona. Lahjoituksiin vaikuttavat monet yhteiskunnalliset ja yksityistaloudelliset syyt ja se, miten hyvin säätiö on pystynyt levittämään tietoa olemassaolostaan ja toiminnastaan.

Koska säätiöllä ei joka vuosi ole tiettyä määrää tuloja ja menoja, toiminnan eri osa-alueiden prosentuaaliset osuudet koko varainkäytöstä saattavat vaihdella vuosittain. Esimerkiksi vuonna 2024 ”Muissa toiminnan kuluissa” näkyvät vuoteen 2023 verrattuna lisäpanostukset varainhankintaan eli viestintään ja markkinointiin. Vuonna 2024 säätiö valmistautui 30-vuotisjuhlavuoteen tehostamalla viestintää, mistä syntyi kuluja (mm. juhlakirjan ja dokumenttielokuvan tuotanto- ja hankintakulut). Panostukset kannattivat, sillä yhteiskunnallisesti vaikeasta ajasta huolimatta lahjoituksia tuli hyvin: juhlavuotenaan 2025 säätiö sai hankittua ennätysmäärän uusia suojelualueita.

Suojelualueiden hankinta: kohteiden hankintahinnat sivukuluineen (varainsiirtovero, kaupanvahvistajan palkkio, lainhuuto, lohkomiskulut)
Suojelualueiden etsintä ja hallinta: ostohallinnon palkka- ja matkakulut vuoden 2024 organisaatiorakenteen mukaan, tiemaksut, kiinteistövero, alueiden hoitoon ja ennallistamiseen liittyvät kulut
Muut toiminnan kulut: mm. varainhankinnan, viestinnän ja markkinoinnin kulut, työnantajan velvoitteet, lakipalvelut
Juhlavuoden investoinnit: mm. dokumenttisarjan ja juhlakirjan kulut

Usein kysyttyä varojen käytöstä

Lahjoitukset käytetään arvokkaiden luontoalueiden ostoon ja suojeluun. Säätiö ei myönnä apurahoja eikä avustuksia.

Mahdollisimman suuri osa lahjoituksista käytetään suoraan metsien hankintaan ja suojeluun. Osa varoista menee toiminnan pyörittämiseen, jotta suojelu toteutuu käytännössä. Ilman hallintoa, viestintää ja asiantuntijatyötä lahjoitukset eivät muutu suojelluiksi alueiksi.

Toiminnan pyörittäminen tarkoittaa kaikkea sitä työtä, joka mahdollistaa suojelun toteutumisen. Lahjoitukset eivät muutu suojelluiksi metsiksi itsestään – tarvitaan varainhankintaa, hallintoa ja asiantuntijatyötä.

Käytännössä tämä sisältää mm.:

Varainhankinta ja viestintä – ilman tunnettuutta ei synny lahjoituksia, ja lahjoitukset ovat säätiön ainoa tulonlähde.
Hallinto ja lakisääteiset velvoitteet – kirjanpito, sopimukset, kiinteistökaupat.
Suojelutyön ylläpito – neuvottelut maanomistajien kanssa, suojeluprosessien hoito, ennallistaminen, kysymyksiin vastaaminen.

Ilman näitä kuluja säätiö ei voisi ostaa ja suojella metsiä pitkäjänteisesti. Kun säätiö kasvaa ja suojelualueiden määrä lisääntyy, myös ylläpitokulut kasvavat.

Ilman viestintää ja markkinointia lahjoituksia ei synny – ja lahjoitukset ovat käytännössä Luonnonperintösäätiön ainoa tulonlähde. Viestintä varmistaa, että lahjoittajat tietävät, mitä teemme ja miksi, ja markkinointi tuo uusia tukijoita.

Panostamme näihin erityisesti silloin, kun haluamme tavoittaa uusia lahjoittajia tai kertoa käynnissä olevista kampanjoista. Jokainen viestintään ja markkinointiin sijoitettu euro on investointi, joka mahdollistaa lisää lahjoituksia ja siten enemmän suojeltuja metsiä.

Toiminnan laajentuminen on ollut mahdollista osaavan henkilöstön ja lisääntyneiden lahjoitusten ansiosta. Suojelutyö vaatii neuvotteluja, maastotöitä, kiinteistökauppoja, viestintää ja lahjoittajien palvelua. Monivaiheinen prosessi vaatii monenlaista asiantuntijuutta, ja kun suojelualueiden määrä kasvaa, myös hallinnointi- ja ylläpitotyö lisääntyy. Vapaaehtoiset ovat meille tärkeitä muun muassa tapahtumissa ja kampanjoissa, mutta perustoiminta edellyttää palkattua henkilöstöä, jotta suojelu on tehokasta ja luotettavaa. Yksityishenkilöiden ja yritysten lahjoitukset ovat kasvaneet merkittävästi, mikä on mahdollistanut tarvittavan henkilöstön palkkaamisen ja siten aiempaa tehokkaamman suojeluhehtaarien hankinnan.

Seuraamme kulurakennetta tarkasti ja raportoimme siitä vuosittain. Säätiön hallitus hyväksyy budjetin ja valvoo varojen käyttöä. Lisäksi toimintamme läpinäkyvyys ja tilintarkastus varmistavat, että varat käytetään säätiön tarkoituksen mukaisesti.