Kauhalan alue koostuu yhteensä neljästä erillisestä Helsingin kaupungilta ostetusta kiinteistöstä, jotka ostettiin Microsoftin rahoituksen turvin. Alue voidaan jakaa karkeasti kahteen luonnonoloiltaan selkeästi toisistaan eroavaan osa-alueeseen: karujen männiköiden luonnehtimaan Kakarbergetin kallioylänköön sekä sitä halkovaan, rehevään purolaaksoon, joka laskee Kakarlammista Loojärveen. Tämä ”Kauhalan kanjoni” on alueen merkittävin luonnonähtävyys.

Alueella on hyvin monipuolinen metsäisten elinympäristöjen kirjo, jota täydentävät erilaiset kalliot, pienvedet ja suot. Alueen metsistä löytyy koko metsäkasvillisuustyyppien kirjo rehevistä lehdoista karuimpiin karukkokankaisiin sekä kitu- ja joutomaihin. Karummat mäntyvaltaiset metsät keskittyvät Kakarbergetin kallioylängölle ja rehevämmät kuusivaltaiset sekametsät puolestaan Kakarlammelta laskevaan purolaaksoon. Vanhemmat metsäkuviot ovat keski-iältään tavallisesti 80-120-vuotiaita, mutta niitä monipuolistavat keskimääräistä vanhemmat puuyksilöt.

Uudenmaan maakuntakaavaa varten vuonna 2015 tehdyn luontoselvityksen (Faunatica) mukaan Kauhalan alue ”lukeutunee maakunnan arvokkaimpiin vielä suojelemattomiin metsäkokonaisuuksiin”. Paitsi itsessään, alueella on merkitystä myös osana pääkaupunkiseudun ekologista verkostoa. Säätiön omistamien maiden pohjoispuolella niihin rajautuen on noin 20,5 hehtaaria yksityismaiden suojelualueita, jotka käsittävät lehtoja, kallioita sekä varsinaisen Kakarlammen.

Lukuisille lahoavasta puusta riippuvaisille lajeille tärkeää kuollutta puuta on eniten Kakarlammen ja Kakarsbergetin välisillä alueilla, etenkin purolaakson rinteillä. Kakarlammesta laskevan puron varrella on myös pitkä puronvarsikorpien ketju, joka käsittää muun muassa uhanalaisia lehto- ja ruohokorpia. Puronvarressa kasvaa myös lehmusta. Kallioalueena Kakarsberget on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi.

Kauhalan alueella on merkitystä myös pienvesien suojelulle. Niin Myllynpää-lammesta kuin Kakarlammesta lähtevistä laskupuroista merkittävä osa on luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Myös Myllynpää-lampi on lähes luonnontilainen. Lisäksi alueen eteläosassa alue rajautuu noin kilometrin matkalta puroihin. Näin luonnontilaiset pienvedet ovat Uudellamaalla hyvin harvinaisia.

Kakarlammesta laskevan puronotkon korpien lisäksi alueella on pienialaisia soita muuallakin, etenkin Myllynpää-lammen ja Laitamaan asutusalueen välissä, missä esiintyy mm. Etelä-Suomessa uhanalaisiksi määriteltyjä isovarpurämeitä ja saranevoja.