Luonnonperintösäätiö on laajentanut suojeluverkostoaan Hollolan Luhdanjokilaaksossa. Säätiö omistaa alueelta ennestään kaksi suojelualuetta, Luhdanniityn ja Luhtarannan. Nyt Luhdanniityn pinta-ala kasvoi lähes kolmella hehtaarilla. Lisäksi säätiö sai lahjoituksena noin hehtaarin kokoisen Aholan luhdan, josta tulee säätiön kolmas suojelualue Luhdanjoen varrella.
Luhdanniityn laajennusta tuki digitaalinen insinööritoimisto Nitor 10 000 euron lahjoituksella, joka mahdollisti uuden metsäpalstan liittämisen osaksi Luhdanniityn suojelualuetta. Lahjoitus on osa Nitorin jatkuvaa vastuullisuustyötä ja edistää yrityksen positiivista vaikutusta ympäristöön oman liiketoiminnan ulkopuolella.
”Luhdanjoen alueen tulvaniityt ja luhtamaisemat ovat ainutlaatuisia suomalaisia luontotyyppejä. On kunnia saada olla mukana turvaamassa näitä elinvoimaisia ympäristöjä ja mahdollistamassa suojelualueen laajennusta. Luonnonperintösäätiön työ mahdollistaa konkreettisen vaikutuksen, joka näkyy jo nyt ja jatkuu pitkälle tulevaisuuteen”, Nitorin vastuullisuusjohtaja Ari Koli kertoo.
Ostettu alue rajautuu Luhdanjokeen ja sijoittuu Luonnonperintösäätiön aiempien Luhdanniityn palstojen väliin. Luhdanjokivarsi on lähes kolmen kilometrin pituinen tulvaniittyjen ja luhtarantojen mosaiikki, joka on muodostunut jyrkkärinteiseen murroslaaksoon. Luhtien ohella alueella kasvaa muun muassa ruokohelven ja mesiangervon luonnehtimia tulvaniittyjä.
Laajennusalueen rantavyöhyke on puutonta, ruovikkoista ja mutkittelevan joen muovaamaa. Kangasmetsäalueella kasvaa kookkaita haapoja ja kuusia. Puuston lajisto ja ikärakenne vaihtelevat, ja lahopuuta on sekä maa- että pystypuina yli kymmenen kuutiota hehtaarilla. Aluskasvillisuudessa esiintyy lehväsammalia, käenkaalia, sini- ja valkovuokkoja sekä harvakseltaan näsiää, käy ilmi Kaakkois-Suomen elinvoimakeskuksen inventoinnista alueella.
Myyjien mukaan alue oli heille tärkeä paikka, jossa vietettiin aikaa vuosien varrella – jopa yksi juhannus asuntovaunussa. Alueella vierailtiin usein, ja pienet lapset kulkivat mukana joko kantorinkassa tai pulkassa. Myyjät ovat iloisia siitä, että alue päätyy Luonnonperintösäätiön kautta suojeluun, ja että Luhdanniityn linnut ja muut eläimet saavat uuden, pysyvän turvapaikan. Laajennuksen myötä Luhdanniittyyn voidaan tuoda myös laiduneläimiä hoitamaan perinneympäristöä.





Luhdanniityn laajennuksen lisäksi jokilaakson suojelualuekokonaisuus kasvoi Aholan luhdalla, noin hehtaarin kokoisella jokivarsialueella, jonka säätiö vastaanotti lahjoituksena Antero Aholan perikunnalta. Ahola oli kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, harrasti lintujen kuvaamista ja siirsi kiinnostuksen luontoon myös lapsilleen. Perikunta iloitsee siitä, että Aholan luhta pääsee osaksi Luhdanjoen suojelualueiden mosaiikkia. Noin puolen kilometrin päässä Aholan luhdasta sijaitsee Lahden kaupungin omistama 8,7 hehtaarin suojelualue ja Luhdanjoen lintutorni, josta on havaittu 178 lintulajia.
Aholan luhta rajautuu lehtometsään, josta Luonnonperintösäätiön alueen puolella on pieni kulmaus. Alue on kuusi- ja haapavaltaista, ja pensaskerroksessa kasvaa tuomea. Alueelta löytyy myös märkää avo- ja pensaikkoluhtaa, josta vielä 1950-luvulla haettiin karjalle heiniä.
Luhdanjoen laakso kuuluu Helmi-keskittymään, eli se on monimuotoisuuden kannalta tärkeäksi tunnistettu aluekokonaisuus, jossa on hyvät edellytykset elinympäristöjen ennallistamiselle ja hoidolle. Luonnonperintösäätiön uudet luhdat vahvistavat jokilaakson ekologisia yhteyksiä ja lisäävät luonnon elinvoimaa tulvivan joen vuodenaikaisen rytmin mukaisesti. Pala kerrallaan rakentuu yhä vahvempi turvaverkko kosteikkojen, luhtien ja jokivarsimetsien monimuotoisuudelle.











