EtusivuLiikkuminen suojelualueilla

Liikkuminen suojelualueilla

Teksti: Mari Helkiö | Kuvat: Aarno Torvinen

Retkeilyn pelisäännöt Luonnonperintösäätiön suojelualueilla

Luonnonperintösäätiö omistaa arvokkaita luon­tokohteita ympäri Suomen. Vaikka emme suo­ranaisesti ohjeista vierailijoita kohteillemme, on alueilla käynti ja retkeily sallittua tiettyjen rajoi­tuksien puitteissa.

Onnistunut retkeily alkaa huolellisesta suunnit­telusta, jotta löytää perille kohteeseen mahdol­lisimman helposti. Luonnonperintösäätiön net­tisivuilta löydät karttalinkit useimmille suojelualueillemme. Karttalinkkejä kannattaa hyödyntää kohteen löytämiseksi ja retken suunnitteluun. Kaikille koh­teille ei välttämättä mene selkeää tietä tai polkua ja siksi reittiä kannattaa suunnitella etukäteen.

Mustikoita. Kuva: Aarno Torvinen
Mustikoita.

Joidenkin säätiön alueiden läheisyydessä on pihapiirejä, joiden yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Pihoissa oleskelu ja niiden kautta läpikulku on sal­littua vain maanomistajan luvalla.

Pääsääntöisesti Luonnonperintösäätiön alueil­la saa liikkua jokaisenoikeuksien nojalla mm. jalkaisin. On suositeltavaa käyttää liikkumiseen olemassa olevia polkuja tai uria aina silloin, kun niitä on maastoon muodostunut. Näin ehkäis­tään maaston ylimääräistä kulumista ja varjellaan alueen kasvillisuutta.

Moottoriajoneuvoilla ajami­nen on säätiön alueilla kiellettyä. Teiden kulkurasiteoikeuksien omistajat voivat kuitenkin käyttää niitä liikkumiseen. Yksityisiä teitä voivat muutkin käyttää satunnaiseen liikkumiseen, ellei tienkäyttöä ole rajoitettu puomeilla tai muilla keinoin.

Mahdollisiin tiepuomeihin kannattaakin kiinnit­tää huomiota, ettei tule jääneeksi retkensä aikana suljetun puomin taakse. Jos taitat matkasi säätiön alueelle autolla, jätäthän autosi siten, ettei se estä tai häiritse muiden tienkäyttäjien kulkua.

Hillakuksa. Kuva: Aarno Torvinen
Hillakuksa.

Säätiön alueilta saa poimia marjoja ja ruokasie­niä, mutta muutoin esimerkiksi kasveja tai puita ei saa kerätä tai vahingoittaa. Metsästä ei saa ottaa mukaansa mitään, mutta sinne ei saa myöskään viedä mitään sinne kuulumatonta. Esimerkiksi lin­nunpönttöjen, geokätköjen tai riistakameroiden sijoittamiseen tarvitaan aina lupa Luonnonperin­tösäätiöltä.

Metsästys (yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta) ja eläinten häiritseminen on Luonnonperintösäätiön suojelualueilla kiel­lettyä. Erityisesti keväällä ja alkukesällä retkeillessä on syytä antaa linnuille pesimärauha. Muutoinkin kannattaa kunnioittaa metsän asukkaiden rauhaa luonnossa kulkiessaan. Kuten muillakin luonnon­suojelualueilla, myös säätiön alueilla koirat tulee pitää kytkettynä ympäri vuoden. Tulenteko on kielletty, ellei sen tekemiseen ole säätiön toimes­ta osoitettu erillistä paikkaa ja tulentekoa sallittu alueen rauhoituspäätöksessä. Myös leiriytyminen on kiellettyä suojelualueillamme.

Luonto ei ole roskakori, vaan kaikki minkä jak­sat kantaa mukanasi metsään, jaksat kantaa myös sieltä pois. Luonto kiittää, mikäli havaitset ret­kelläsi muiden roskia ja jaksat kuljettaa myös ne pois metsästä. Säätiön alueilla ei ole jätehuoltoa tai muitakaan erityisiä retkeilyrakenteita, joten otathan tämän huomioon jo etukäteen. Säätiöllä on omistuksessaan joitakin alueita, joihin on mer­kitty luonto- tai muistopolkuja tai niiden halki kulkee kunnan ylläpitämä ulkoilureitti. Muutamia uusia polkuja on myös suunnitteilla.

Kelon pahka. Kuva: Aarno Torvinen
Kelon pahka.

Joillakin alueillamme tehdään luonnonhoi­toon ja ennallistamiseen liittyviä toimia. Siksi maastossa voi joskus tulla vastaan kaulattuja ja kaadettuja puita tai vaikkapa kaivurin jälkiä tu­kituista ojista. Tällaiset toimet toteutetaan aina Luonnonperintösäätiön päätöksellä yhdessä alueellisen ELY-keskuksen tai muiden luontoam­mattilaisten kanssa. Tällaisia jälkiä ei siis kannata säikähtää, vaan ne ovat osa joidenkin alueiden hoito- ja ennallistamisketjua.

Mikäli havaitset alueilla käydessäsi merkkejä laittomista tai epäilyttävistä toimista, kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä Luonnonperintösää­tiöön. Samoin otathan reippaasti yhteyttä, mikäli olet epävarma jonkin toiminnan laillisuudesta. On luonnon ja alueilla vierailevien etu, että yhtei­siä pelisääntöjä noudatetaan.

Voit ikuistaa retkesi säätiön kohteelle valokuvien muotoon ja halutes­sasi jakaa kuvamuistoja säätiön käyttöön tai eri somekanaviin.

Rajoitusten lista on pitkä, mutta niillä on ensiarvoisen tärkeä tehtävä – ainutlaatuisten luonnonarvojen vaaliminen ja eliölajien turva­paikkojen vaaliminen. Liikutaan siis aina luontoa kunnioittaen.

Hillankukka. Kuva: Aarno Torvinen
Hillankukka.