LahjoitaLuonnonperintösäätiö on ostanut Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rajamailta Vesannolta torpan metsineen. Alueen pinta-ala on yhteensä 18 hehtaaria ja se suojellaan Paavo Pajulan muistometsäksi.
Alueen suojelun on mahdollistanut Paavo Pajulan tyttären tytär. Hän on onnellinen siitä, että torpan luonnon eliöstö saa jatkaa elämäänsä vapaana, sillä sen luonto ansaitsee.
”Luonto on antanut minulle paljon elämässäni ja nyt on aika antaa metsän jatkaa omaa elävää kiertokulkuaan. Toivottavasti joku muukin ajattelee samoin”, suojelun mahdollistaja toteaa.
Suojeltu tila on tyypillinen pientila, jossa on aikanaan pidetty muutamaa lehmää ja hevonen. Pihapiirissä olevat alueet ovat olleet peltoina ja karjan laitumina. 1930-luvulla torpan itsenäistyessä tilan lehti- ja havupuut, joiden rinnankorkeudelta mitattu rungon paksuus oli vähintään 20 senttimetriä, jäivät myyjän omistukseen. Siitä saakka metsät ovat saaneet kasvaa, eikä tilalla ole tehty avohakkuita. Metsistä on hakattu puita harventaen ja ne on ajettu hevosella lukuun ottamatta viimeisiä harvennushakkuita joissakin osissa metsää.
”Paavo Pajulan muistometsän alueella esiintyvät lajit tunnetaan erityisen hyvin”, kertoo Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Harri Hölttä ja jatkaa:
”Alueelta löytyy niin vanhojen metsien, jokien ja lähteiden sekä perinneympäristöjen lajeja, kuten vaivaishiiriä, ilves, maamehiläisiä ja noidanlukkoja.”
Yksi tilan monimuotoisimmista paikoista on joki ja jokivarren metsäympäristö, sillä sieltä löytyy yli satavuotiaita mäntyjä ja kuusia sekä lahopuustoa hömö- ja töyhtötiaisten pesäpaikoiksi. Jokivarren kasvillisuus on paikoin hyvin rehevää, mutta joiltakin osin maasto on hyvin louhikkoista ja sammalpeitteistä. Jokivarressa on lähteitä ja sinne virtaa vesiä myös kauempana sijaitsevista lähteistä. Torpan tilan kohdalla joessa on isoin pudotus. Keväällä tulva-aikaan siinä pauhuu komea koski.
Joessa ja sen ympäristössä esiintyy muun muassa pikkunahkiaisia, vesiliskoja ja saukkoja. Keväisin joen rantaa värittävät upeat rentukkakasvustot.
