Konttikankaan-Karjonevan 92 hehtaarin alue on hankittu kahdessa osassa. Keväällä 2005 säätiö osti noin 48 hehtaarin Konttikankaan, josta noin puolet on metsää, puolet ojittamatonta rämettä. Marraskuussa 2011 alue laajeni itäkaakkoon, kun säätiö osti Karjonevan, noin 44 hehtaaria entistä turpeennostoaluetta. Ostohinnasta puolet lahjoitti Turveruukki. Karjonevan ennallistaminen kosteikoksi aloitettiin vuoden 2011 lopulla.

Konttikankaan metsästä hallitseva osa on kuivahkoa mäntykangasta. Maisema on kaunis; männikkö on taaja ja ehjä, ei kannon kantoa, ja alla hohtaa vihreä, rikkomaton puolukka- ja mustikkavarvikko. Puissa näkyy palokoroja, joiden perusteella ammoinen metsäpalo on osaltaan vaikuttanut metsän nykyiseen ilmeeseen.

Konttikankaaseen kuuluu parin hehtaarin verran kuusivaltaista yli satavuotiasta metsää, jossa puut ovat paksuja ja korkeita. Maassa lojuu suuria runkoja, ja paikoin puiden varjossa vallitsee koskemattoman luonnonmetsän tunnelma.

Alueeseen lukeutuu myös laaja vanha koivikko sekä pienen niittypalstan erottama saareke, jossa on korkea havupuusto. Suojelualuetta ympäröivät maat on varsin tarkoin muokattu ihmisen elinkeinotoiminnan käyttöön. Konttikangas on tervetullut saareke luonnonvaraiselle lajistolle.

Puolet Konttikankaasta on ojittamatonta rämesuota. Rahkasammalpatjoilla versovat karpalot ja niiden ylle latvojaan kohottavat muun muassa tupasvilla, suopursu, vaivaiskoivu ja vaivero.

Tällaisten kaivinkoneilta säästyneiden soiden tuominen suojelun piiriin on tärkeää, koska Karjonevankin ympäristön soista yli 80 % on ojitettu metsätalouden tarpeisiin. Suot ovat metsien tavoin uhanalaista luonnonperintöä. Soilla, etenkin juuri rämeillä, elää muun muassa lukuisia harvinaistuneita perhosia.

Karjonevan 45 hehtaarin turvekentän ennallistaminen kosteikoksi aloitettiin vuoden 2011 lopulla. Vettä nostettiin niin, että noin puolet alueesta on sen alla. Vettä on suurimmaksi osaksi kuitenkin vain puolisen metriä. Alue on kasvittunut nopeasti. Vesialtaiden reunoilla on korkeita järviruovikoita ja alueen laidoilla kukkii valkoinen tupasvillamatto.

Muutamassa vuodessa alueen on vallannut monilajinen lintumassa. Karjonevalla pesii mm. liroja, jouhisorsia, joutsen, kurki, merihanhi, keltavästäräkkejä, peltosirkkuja ja niin edelleen. Vuodesta 2013 alueella on pesinyt myös ruskosuohaukkapari, mikä osaltaan osoittaa Karjonevasta muodostuneen todellisen lintukosteikon.

Karjoneva tarjoaa myös levähdyspaikan muutolla oleville linnuille: siellä on tavattu mm. mustaviklojen, jänkäsirriäisiästen ja suokukkojen muuttoparvia. Keväisin pajukoissa laulavat pohjoiseen muuttavat sinirinnat. Syksyisin Karjoneva on tärkeä kurkien ja joutsenten yöpymispaikka. Suurimmassa alueella tavatussa kurkiparvessa oli 950 lintua.

Kuva: Janne Svärd.