Luonnonperintösäätiö suojeli syksyllä 2023 Kartanon metsän Euran Mannilasta. Runsaspuustoinen metsä on kooltaan reilut viisi hehtaaria ja se sijaitsee omassa rauhassaan erillään valtatiestä, metsäisten seutujen ympäröimänä.

Kartanon metsä on todella monipuolinen sekä puustoltaan että maastoiltaan, ikään kuin läpileikkaus Suomen tavallisimmista metsätyypeistä – sen reunoilla kohoilee loivia kallioita ja keskemmällä on lehtomaista ja tuoretta kangasta. Sankka puusto ja vaihtelevat maisemat lumoavat kauneudellaan. Metsää voi hyvällä syyllä sanoa kokoaan suuremmaksi.

Kartanon metsässä kasvaa runsaasti isoja, todella korkeita ylispuita. Lahopuuta maastossa on paljon, sekä pystyssä että kumollaan; eteläinen osa metsästä on suorastaan aarniomaista vanhoine raitoineen ja haapoineen. Metsän keskelle piiloutuu vanha niitty, joka kasvaa koivua, muuten puusto on havupuuvaltaista. Siimeksessä kiemurtelee kauniita polkuja. Myös vesielementti on läsnä: alue rajoittuu länsipuolella naapurin lampeen, ja keskiosan läpi virtaa vesi ojassa päätyen lopulta purojen ja ojien kautta suureen Pyhäjärveen. Ojan juoksua on mahdollista ennallistaa luonnontilaisemmaksi.

Monet lintulajit viihtyvät ja pesivät metsässä: siellä on havaittu muun muassa tikkoja, töyhtötiainen, harmaasieppo, tiltaltti, sirittäjä, mustapääkerttu, peukaloinen, viherpeippo, metsäkirvinen ja hippiäinen. Metsässä on nähty myös pyy poikueineen, ja seudun tiedetään olevan muidenkin metsäkanojen suosiossa. Myös rupikonna näyttää viihtyvän alueella, samoin kuin kauriit.