Hollolasta Porvoonjoen yläjuoksulta, missä jokea nimitetään Luhdanjoeksi, Luonnonperintösäätiö osti kesällä 2019 neljästä palstasta muodostuvan alueen. Sen myi säätiölle Enskala Osakeyhtiö, jonka hallussa alue oli saanut olla kutakuinkin koskemattomana.

Marraskuussa 2019 Luhdanjoen rantojen suojelu sai lisätukea, kun perikunta myi Luonnonperintösäätiölle Luhdanniityn eteläpuolelta palstan, jossa on erityisen paljon haapaa, runsaasti lahopuuta ja selvästi enemmän töyräänpäällistä maaperää, jonne tulva ei ulotu.

Edelleen alue laajeni vuonna 2026 lähes kolmella hehtaarilla, kun säätiö osti palstan, joka sijoittuu Luonnonperintösäätiön aiempien Luhdanniityn palstojen väliin. Laajennusalueen rantavyöhyke on puutonta, ruovikkoista ja mutkittelevan joen muovaamaa. Kangasmetsäalueella kasvaa kookkaita haapoja ja kuusia. Puuston lajisto ja ikärakenne vaihtelevat, ja lahopuuta on sekä maa- että pystypuina yli kymmenen kuutiota hehtaarilla. Aluskasvillisuudessa esiintyy lehväsammalia, käenkaalia, sini- ja valkovuokkoja sekä harvakseltaan näsiää. Laajennuksen myötä Luhdanniittyyn voidaan tuoda myös laiduneläimiä hoitamaan perinneympäristöä.

Luhdanniitty sijaitsee pikkutien päässä vain runsaan kilometrin päässä säätiön aiemmin rauhoittamasta Luhtarannasta joen toisella puolella. Sen eteläpuolelle jää yksityinen suojelualue ja pohjoisessa muutaman kilometrin päässä on Luhdanjoen suurehko suojelualue lintutorneineen. Kun aiemmin suojeltu kahdeksan hehtaarin Luhtaranta lasketaan mukaan, Luonnonperintösäätiö on suojellut Porvoonjoen alkujuoksulla yli 16 hehtaaria.

Luhdanniitty sisältää luontotyyppinä arvokasta tulvaniittyä, joka tarjoaa mm. perhosille hyviä ravintokasveja. Taivaanvuohet mäkättävät rantojen yllä, metsäviklot räpsähtävät lentoon ja vesillä viivähtää lintuparvia. Osa pesii jokilaaksossa – Luhdanjoki on tärkeää vesilintualuetta.

Tiedetään, että näillä main on sijainnut vielä ajanlaskun alun tienoille sijainnut muinaisjärvi, jonka rantapenkoilta löytyy useita mesoliittisen kivikauden aikaisia asuinpaikkoja ja leirejä. Luonnollisista syistä kadonneen muinaisjärven hahmo on yhä havaittavissa maaston suurissa linjoissa, ja meanderoiva Luhdanjoki on sen vetinen muisto. Veden laskettua rantoja on laidunnettu ja niiltä on kerätty heinää.