Entinen turvetuotantoalue kuhisee jälleen elämää Siikajoen Paavolassa. Toisena keväänä vedennoston jälkeen Karjonevan noin 70 hehtaarin laajuisilla lampareilla viihtyvät satapäiset muuttavien sorsien ja kahlaajien parvet. Pesimälinnustoon kuuluu useita uhanalaisia lajeja. 

Turpeennosto Karjonevalla loppui vuonna 2007. Vuokrasopimusten rauetessa ja alueen palautuessa omistajilleen kesällä 2011 virisi ajatus sen ennallistamisesta kosteikoksi. Hanke onnistui, kun alueen suurin maanomistaja myi osuutensa lahjoitusvaroin alueita suojelutarkoituksiin hankkivalle Luonnonperintösäätiölle. Alueella turvetuotantoa harjoittanut Turveruukki Oy lahjoitti ostosummasta säätiölle puolet.

– Vaikka säätiö keskittyy metsien suojeluun, Karjoneva oli meille luonteva hankinta, sillä se rajoittuu 2005 ostamaamme Konttikankaan alueeseen. Kosteikkohanke tukee myös Konttikankaan suojelua, kertoo Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila.

Konttikangas–Karjoneva on säätiön suurin suojelualue.

Tärkeää oli myös Karjonevan kahden muun maanomistajan tuki hankkeelle, sillä tasaiselle kentälle ei vettä voinut nostaa vaikuttamatta koko alueeseen. Padotuskorkeudesta tehtiin tarkkojen korkeusmittausten jälkeen maanomistajien kesken sopimus. Runsaiden sateiden ansioista vettä on vajaan kahden vuoden ajan riittänyt yli odotusten.

– Alun perin suunnittelin omalle maalleni metsänkasvatusta, mutta viljavuusanalyysit kertoivat, ettei se olisi ollut järkevää. Alue on hyvin hapanta sulfaattisavimaata, jossa on paikoin paljon rikkiä. Luontaisen kasvillisuuden palautumista ja lintujen touhuja on sen sijaan ollut mukava seurata, kertoo alueen toinen yksityinen maanomistaja Paavo Perämäki.

Happamuus ongelmana

Karjoneva on ollut yhtenä kohteena mukana Suomen ympäristökeskuksen, Oulun yliopiston, Metsäntutkimuslaitoksen ja Åbo Akademin sulfaattimailla syntyvän happaman kuormituksen ennakointiin ja hallintaan keskittyvässä tutkimushankkeessa. Hankkeen myötä alueen vesien happamuutta on seurattu tarkoin. Vaikka happaman savikerroksen päälle on jätetty lähes yhtenäinen turvekerros, on hapen kanssa kosketuksiin päässeen sulfaattimaan vaikutus ollut yllättävän voimakas.

– Karjonevan pH-lukemat olivat koko kesän 2012 alle 3,5 ja tänä keväänä on menty jopa alle kolmen. Happamuuden torjumiseksi Karjonevan pohjoisreunalle levitettiin kevättalvella 20 tonnia kalkkia, mutta senkin vaikutus on ollut vähäinen, kertoo tutkija Mirkka Hadzic Suomen ympäristökeskuksesta.

Happamuusongelma oletetaan korjaantuvan ajan myötä, koska hapan maa-aines ei enää pääse kosketuksiin ilman kanssa. Sen sijaan metsän- tai maanviljelykseen kuivattuna sulfaattisaven hapettuminen ja alueen happamoituminen olisi voinut jatkua pitkään. Karjonevan esimerkki tuo myös uutta tietoa turvetuotannon riskeistä sulfaattisavimailla, joita Paavolan–Saarikosken seudulla on paljon.

Mahdollisuus linnuille

Linnut eivät ole juurikaan välittäneet Karjonevan veden happamuudesta, vaan niille tärkeämpiä ominaisuuksia ovat alueelle palautuva kasvillisuus, matala vesi ja sokkeloisuus.

– Pohjois-Pohjanmaalla vastaavia kohteita poistuu turvetuotannosta seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa 20 000 hehtaaria. Näissä alueissa on suuri potentiaali alueen kosteikkolinnuille, jotka ovat joutuneet ahtaalle monella rintamalla, sanoo alueen puuhamies ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Ari-Pekka Auvinen.

Karjonevan kosteikkohanke on toteutettu vähäisin voimavaroin. Päivän kaivinkonetöillä poistettiin entiset patorakennelmat ja asennettiin uusi. Vedennoston jälkeen luonto on hoitanut loput.

Ajo-ohje: Siikajoen Paavolasta Saarikoskentietä hieman yli 6 km itään. Käänny vasemmalle Hoikanrannantielle, jota ajetaan 1,9 km Takakankaalle, jossa on pysäköintipaikka. Varaa mukaan kumisaappaat.