Luonnonperintösäätiön historia

Luonnonperintösäätiön perusti vuonna 1995 kalastaja-kirjailija Pentti Linkola nimellä Luonnonsuojelualuesäätiö. Säätiön pesämunana oli Pentti Linkolan lahjoittamat 400 000 markkaa, jotka Linkola oli vuosikymmenten aikana säästänyt pienistä kalastajan tuloista ja luentopalkkioista. Ensimmäiset viisi vuotta säätiö keräsi pikkuhiljaa varoja, muuta toimintaa ei ollut, sillä sopivaa metsää ei etsinnöistä huolimatta tahtonut löytyä. Tässä vaiheessa etsintöihin osallistuivat jo säätiön hallituksen nykyiset jäsenet Otso Ovaskainen (varapuheenjohtaja vuodesta 2008) ja Anneli Jussila. 

Säätiö osti ensimmäisen suojelualueensa, 25 hehtaarin Akanvaaran, silloisesta Saaren kunnasta (nykyään Parikkala) vuonna 2000. Seurasi kolme-neljä hiljakseen aktivoituvan toiminnan vuotta, joiden aikana säätiö sai näkyvyyttä lehtijuttujen kautta (Helsingin Sanomien Kuukausiliite, Suomen Luonto). Tänä aikana säätiö osti keskimäärin yhden suojelumetsän vuodessa. Säätiön asiamiehenä toimi vuosina 2003-2004 Pekka Borg. Säätiön nimi muutettiin vuonna 2003 Luonnonperintösäätiöksi, ajatuksena että säätiön ylisukupolvinen tehtävä ilmenisi selvemmin jo nimestä.

Lähinnä lehtijuttujen ja "viidakkorummun" ansiosta säätiö sai vuonna 2004 merkittäviä lahjoituksia tai lupauksia lahjoituksista, jotka säätiö saisi löytäessään sopivan metsän suojeltavaksi.

Vuodesta 2004 alkoi säätiön toiminnassa selvä nousukausi. Ajanjaksona 2000-2003 metsiä saatiin yksi vuotta kohden ja vuodessa suojeltu pinta-ala oli keskimäärin 11 hehtaaria, kun taas 2004- 2008 metsiä ostettiin keskimäärin kolme vuodessa ja pinta-ala nousi yli 50 hehtaariin per vuosi. Kun 2000-luvun ensimmäisinä vuosina lahjoitukset olivat keskimäärin 100 000 vuodessa, nousivat ne vuodesta 2004 alkaen keskimäärin 250 000 euroon vuodessa. Vuodessa hankittu hehtaarimäärä lähes nelinkertaistui. Vuoden 2009 alussa säätiöllä on suojeltua metsää jo 302 hehtaaria.

Vuonna 2005 perustettiin säätiön avuksi yhdistys Ikimetsän ystävät. Yhdistyksen vaikutus säätiön toimintaan alkoi tuntua näkyvämmin vuodesta 2006 alkaen. Ikimetsän ystävät r.y. on lahjoittanut osan jäsenmaksuista säätiölle, levittänyt sanaa säätiön toiminnasta ja sitä kautta hankkinut lisää lahjoituksia säätiölle. Pienten ja keskisuurten lahjoitusten osuus lahjoitusten kokonaismäärästä onkin ollut vuoden 2006 jälkeen jatkuvasti nousussa - se on 2000-luvun alussa noin 10 %, kun taas vuonna 2008 se oli jo noin 30 %. Mitä laajemmalle tieto säätiöstä leviää, sitä vähemmän toiminta on vain muutaman suurlahjoituksen varassa.

Yhdistyksen aktiivit samoin kuin muut vapaaehtoiset ovat myös auttaneet sopivien metsäkohteiden etsinnässä.

Vuonna 2008 säätiön toiminta alkoi monipuolistua: hallitus laajeni 7-jäsenisestä 15-jäseniseksi ja mukaan tuli tunnettuja kulttuurin ja tieteen vaikuttajia. Säätiö otti hoidettavakseen tärkeitä tehtäviä, joista Ikimetsän ystävät oli aiemmin vastannut. Esimerkiksi lahjakirjapalvelu haluttiin sekaannusten välttämiseksi siirtää säätiölle. Samana vuonna perustettiin mahdollisuus olla säätiössä ns. lahjoittajajäsenenä, Metsän Kummina. Kummius on herättänyt laajaa mielenkiintoa TV-uutisia myöten. Muutenkin säätiö monipuolistaa toimintaansa ja palveluitaan kuunnellen lahjoittajien toiveita.