Yli-Myllyn suojelualue merkittiin maastoon

Kauniina lauantaina viikkoa ennen juhannusta joukko hyväntuulisia talkoolaisia kerääntyi Lopen Yli-Myllyn suojelualueelle. Tehtävänä oli tällä kertaa merkitä suojelualue sen rajoja osoittavilla tolpilla.

Yli-Myllyssä kokoontui toistakymmentä aktiivia; mukana olivat myös säätiön puheenjohtaja Pentti Linkola sekä varapuheenjohtaja Otso Ovaskainen Osma -poikineen. Enimmillään väkeä oli kuusitoista henkeä. Säätiön naapuri Jatta Turunen oli koko päivän mukana opastamassa tolppasavotassa. Suojelualueen rajat olivat paikoin vaikeasti hahmotettavat, ja operaatiossa kului useita tunteja. Koirajoen uoman tuntumassa maasto oli melkoisen vaikeakulkuista, samoin alueen tiheimmissä osissa.

Periaatteessa tämä tehtävä olisi kuulunut Ely-keskuksille, mutta joissakin tapauksissa - kuten Yli-Myllyn kohdalla - tolppien odottelu on kestänyt liian kauan, useita vuosia.  Tolpat vähentävät riskiä että esimerkiksi naapurin palstalla työskentelevä moto käväisisi vahingossa suojellun metsän puolella. Joskus tolppien on havaittu innostavan naapuria oman alueensa suojeluun tai säästämiseen.

Ehdittiin myös ihailla Höyläkoppelin niityn kukkaloistoa - sitä värjäsi varsinkin mäkitervakon hieno punainen - sekä Koirajoen laakson salaperäistä hämärää, missä viidakkomainen ikivanhan metsän tunnelma tuntuu vuosi vuodelta tihenevän.  Työn jälkeen nautittiin runsaista eväistä Yli-Myllyn pihapiirissä leikkimökin edustalla. Leikkimökki kirvotti jälleen keskustelua siitä, pitäisikö tämä vanhaan paikkaan jonkin verran sopimaton mökki hävittää, viedä pois tai polttaa.

Toisaalta talkoisiin osallistuvat lapset viihtyvät mökissä hyvin, ja se on Yli-Myllyn ainoa kuiva siisti rakennelma jossa voi yksi aikuinenkin yöpyä. Päärakennus kun alkaa pikkuhiljaa siirtyä kohti luonnontilaa…

Pihapiirissä ja Kotoniityllä tarkasteltiin edellisen vuoden talkoiden tuloksia. Lupiinit eivät olleet kadonneet, mutta niiden kasvualue oli  saatu rajattua pienemmäksi. (Myöhemmin tänä kesänä Yli-Myllyn ”metsänvartija” Tom Hindsberg kävi tyttärensä kanssa kitkemässä lupiinit juurineen - katsotaan ensi vuonna saatiinko lupiini alueelta pois!) Suuri osa ketokasveista oli vasta aloittelemassa kukintaansa, joten Kotoniityn reunan tilannetta ei nyt voitu täysin arvioida.  Muualla luonnon annetaan palautua omassa rauhassaan: esimerkiksi suojelualueen läpi kulkeva vanha Pilpala-Karkkila -maantie, nykyisin lähinnä polku, on jo pohjoispäästään tukossa, kun sen yli kaatui viime keväänä iso mänty rinteen puolelta.

(AJ)

Kuva: Anneli Jussila.

Retket ja tapahtumat