Yli 50 hehtaaria metsää Puolangan Nalkin kylästä siirtyi Luonnonperintösäätiölle toukokuun lopulla. Tunnelmallinen kangasmetsien ja rämeiden luonnehtima alue sijaitsee kirkasvetisen Tulijoen rannalla.

Tulijoen metsät ovat havupuuvaltaisia, mutta alueella kasvaa monipuolisesti myös lehtipuita, koivua ja haapaa. Maastosta noin puolet on kangasmetsää, lähes puolet rämettä ja korpea muutama hehtaari. Metsäalueen itäpäässä on tulvaluhta kuolleine puineen.

Tulijoen metsästä suuri osa on yli satavuotiasta, paikoin yli 150-vuotiasta. Siellä viihtyvätkin vanhan metsän linnut: puukiipijä, pohjantikka ja kuukkeli.

Tulijoen metsien rakenne on etupäässä luontainen, ja lahopuuta on paikoin kohtalaisen paljon. Alueen itä- ja länsilaidan tuntumassa on kumpaisessakin pienialainen, viitisentoista vuotta sitten avohakattu ala.

Metsäalueeseen kuuluu kilometrin verran Tulijoen rantaa. Joki on noilla main kirkasvetinen, hiekkapohjainen tammukkapuro. Alue on myös maisemallisesti arvokas erityisesti joen tuntumassa.

Tulijoella elää myös majava, jolla on metsän kohdalla joessa kaksi patoa ja asuttu pesäkeko. Majava on padoillaan saanut aikaan paikoittain runsaahkosti lahopuuta, ja padot ovat vaikuttaneet rantametsien vesitalouteen. Joella on havaittu myös saukon jälkiä.

Luonnonperintösäätiö nimeää suojelualueen Tulijoeksi Se on säätiön 46. suojelualue ja toinen Kainuussa.

Kuva: Anneli Jussila.