Luonnonperintösäätiön Kevätkeräys alkaa – eurolla kaksi neliömetriä ikimetsää

Luonnonperintösäätiön lipaskeräys alkaa Helsingissä keskiviikkona 23.4.2014. Keräys toteutetaan yhteistyössä kerääjinä toimivien partiolaisten sekä bio- ja ympäristötieteiden opiskelijoiden kanssa.

Suomalaisen metsän puolesta uurastavat kerääjät liikkuvat keräyslippaineen Helsingin ydinkeskustassa kolmena päivänä, keskiviikosta perjantaihin.

Myös yritykset ja yhteisöt on kutsuttu mukaan ikimetsiä suojelemaan. Lahjoitukset voi osoittaa Kevätkeräyksen tilille FI87 5494 0920 1486 59 huhtikuun loppuun mennessä.

Luonnonperintösäätiö hankkii varoja jäljellä olevien luonnontilaisina säilyneiden suomalaisten metsäalueiden ostoon ja pysyvään suojeluun. Kutakin kerättyä euroa kohti säätiön on ollut mahdollista hankkia kahden neliömetrin verran vanhaa metsää. Säätiöllä on jo runsaat neljäkymmentä suojelualuetta.

Luonnonperintösäätiöllä on Poliisihallituksen Arpajaishallinnon 28.6.2013 myöntämä rahankeräyslupa 2020/2013/1186. Lupa on voimassa 1.9.2013–31.8.2015 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. 

Luonnonperintösäätiön Kevätkeräys 23.–25.4.2014:

Kevätkeräyksen koordinaattori Antti Salo, antti.salo@helsinki.fi, p. 045 673 7444 Suojeluvastaava Tuire Laurinolli, info@luonnonperintosaatio.fi, p. 0400 977 886

Kuva: Luonnonperintösäätiön puheenjohtaja Pentti Linkola Lohjan Limbergin metsässä syyskuussa 2008. Mikko Hovila.

Luonnonperintösäätiö suojelee suomalaista luontoa

Vuonna 1995 perustettu Luonnonperintösäätö suojelee Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Säätiö hankkii omistukseensa luonnonalueita ja rauhoittaa ne pysyvästi luonnonsuojelulailla. Säätiöllä on 45 suojelualuetta, yhteensä runsaat 800 hehtaaria.

Alkuperäisluonto on tärkeä omana itsenään, rauhaan jätettynä. Vanhojen metsien ytimissä elää valtaosa uhanalaisista lajeista. Siksi luonnontilaisten metsien suojeleminen on äärimmäisen tärkeää koko luonnollemme.

Luonnontilaisilla metsillä on on monentasoisia merkityksiä myös ihmiselle, erityisesti suomalaiselle, jonka juuret ovat oikeassa metsässä. Vapaasti kasvavassa metsässä voi kukin omalla tavallaan jatkaa ikivanhaa metsänkävijän perinnettä vaeltamalla, marjastamalla tai sienestämällä. Suurten puiden katveessa ihminen voi kohdata elävän metsän kauneuden ja jylhän hiljaisuuden, joka on muualta iäksi kadonnut.

 

Mediatiedotteet