Haveria omistanut Atte Kaasalainen halusi myydä perimänsä alueen suojeluun, koska koki siten kunnioittavansa parhaiten tilan menneisyyttä. Suojeluratkaisu oli myös hänen tyttäriensä toive. Aten isoisä Heikki Kaasalainen tuli evakkona rajantakaisen Karjalan Pyhäjärveltä ja osti tilan rakennuksineen vuonna 1946. Tilalla asuttiin kuitenkin vain kolmisenkymmentä vuotta, sen jälkeen päärakennus purettiin ja siirrettiin muualle. Tila jäi autioksi, sitä omisti vuosikymmenten ajan muualla asuva Atte Kaasalaisen täti. Metsä sai kasvaa rauhassa.

Uusi suojelualue on 34 hehtaarin laajuinen, ja se muodostaa Lampilan kanssa yhteensä noin 74 hehtaarin rauhoitetun metsämaan lampineen, kukkuloineen, laaksoineen ja puroineen. Erityisen merkittävä kauppa on siksikin, että ympäristössä on vain vähän suojeltua metsää.

Haveri on havupuuvaltainen alue, siinä kasvaa kuusta ja mäntyä suunnilleen saman verran kumpaakin, mutta myös lehtipuita varsinkin vanhan tilan päärakennuksen ja pihapiirin raunioiden läheisyydessä sekä entisillä pikkupelloilla. Hakkuita ei alueella ole tehty juuri lainkaan. Tuulenkaatoja on jonkin verran kerätty, mutta ne ovat näin iäkkäässä metsässä uudistuva luonnonvara.

Kahden tilan yhdistyessä syntyvän suojelualueen nimeksi tulee Haveri-Lampila molempien tärkeiden kauppojen muistoksi. Haveri-Lampilan suojelu on osa Luonnonperintösäätiö Suomi 100 -kampanjaa.

VALOKUVA: Anneli Jussila