Juuan Ahmovaarassa sijaitsevan noin neljän hehtaarin palstan läpi juoksee luonnontilainen puro Savijärvenjokeen. Jyrkässä rinteessä osin vesiputousmaisena kohiseva puro on tilan merkittävä ominaispiirre. Metsäpalsta avautuu viuhkamaisesti kohti Savijärvenjokea, jonka rantaa kuuluu tilaan nelisen sataa metriä.

Alue muodostuu lähes kokonaan ainakin 110-vuotiaista kuusikoista. Kolin kansallispuiston reunalle on vain kymmenkunta kilometriä ja Kolin läheisyys näkyy maapohjan ravinteikkuutena. Maapohja on lehtomaista kangasta ja osin lehtoa. Vaikka jylhä vanha kuusikko varjostaakin, etenkin puron varressa on isoja näsiäpensaita, lehtomataraa, isoalvejuurta ja kaiheorvokkia.

Rinteen alaosissa pohjavettä tihkuu maan läpi muodostaen pieniä reheviä korpilaikkuja. Maaston laskeutuessa kohti jokea on ensin märkyyden vuoksi kituliaan kuusikkokorven vyöhyke, sitten rämemännikköä ja ennen vesirajaa avonevaa. Jokilaaksossa vallitsee erämainen rauha.

Rinteessä on muistoja yli sadan vuoden takaa. Kolin alue on ollut voimakkaasti kaskettua. Sitä perua täytyy olla ahomansikan ja rohtotädykkeen säilyminen kasvillisuudessa vanhan kuusikon alla. Kaski- tai metsälaidunnushistoriaa voi arvailla myös naapuritilan autiotalon runsaiden leppäpökkelöiden perusteella.

Rinteen kuusessa on hiirihaukan pesä, iso risurykelmä. Isojen haukkojen pesät voivat olla vuosikymmenestä ja sukupolvesta toiseen käytössä. Suojeluun päässeenä metsikkö saa edelleen olla haukkapoikueiden tukikohtana.

Uuden nimensä palsta sai pienestä vaatimattoman kauniista kämmekkäkasvista. Yövilkka kasvaa alueella runsaana. Se suosii sammaleisia vanhoja kuusikkoja ja arvostaa tällaisten vanhojen havumetsien kasvurauhaa.