Korpivainion lajistosta

Hämäläinen rantamaa vauraalla viljelysseudulla ei voi välttyä ihmisasutuksen vaikutukselta. Korpivainion tilan halki kulkee Kivisalmen maantie, josta haaraantuu kaksikin pikkutietä. Toinen vie rantahuviloille, toinen erakkomaisen Viitasen Eskon jälkeen hiljattain autioituneelle mökille, jonka pikkuruinen tontti jää säätiön maiden sisälle. Myös leveä sähkölinja ja kunnallinen vesijohto kulkevat alueen poikki. 

Huolimatta näistä ihmiskulttuurin vaikutuksista luonnon moninaisuus alueella on vaikuttava. Puulajisto on rikas, pääpuulajien lisäksi harmaaleppä, tervaleppä, raita, pihlaja, muutama metsälehmus, vieläpä jokunen nuori vaahtera kuusikon keskellä. Pensaita edustavat mm. paatsama ja taikinamarja, putkilokasveja esimerkiksi lehtotähtimö, velholehti, linnunsilmä, sinivuokko, hiirenporras, korpi-imarre, kivikkoalvejuuri, lehtovirmajuuri. Yövilkkaa, metsänhakkuissa niukentunutta kämmekkää, kasvaa kohdittain runsaasti. Korpijuotteihin nousevat myös ojakellukka, kurjenjalka ja rentukka. Sammaleista mainitaan lähdelehväsammal ja ruusukesammal, kääväkkäistä kultakurokka, rusokääpä, parvipiikki ja kennokääpä, yksivuotisista lahottajasienistä kangaskarvalakki. 

Lyhyitä luonto- ja maisemakartoituksia Korpivainion metsässä ovat tehneet Anni Kytömäki, Markku Mäkinen, Anneli Jussila ja Anu Murto.

Linnuston inventoinnit pesimäaikana ovat toistaiseksi vajaita. Kiinnostavimpia löydettyjä ovat olleet huomattavan monet pyyparit, punatulkku, töyhtötiainen ja varpushaukan pesä. Alueella esiintyy myös uhanalaiseksi luokiteltu liito-orava.

Pellon metsäsaarekkeiden luonto on erilaista, joskin suhteellisen koskematonta sekin. Runsaat männyt ovat suuria, lavea haavikko vielä nuorta. Katajien runsaus antaa olettaa, että saarekkeet ovat aiemmin olleet avoimempia. Alueelle uusia kasvilajeja ovat kalliokielo ja kevätlinnunherne, laiteilla perinnebiotooppien hupenevat lajit kissankäpälä, häränsilmä, purtojuuri ja valtakunnallisesti silmälläpidettävä ketoneilikka. Maisemallisesti koskemattomat metsäsaarekkeet pellon keskellä ovat erityisen arvokkaita; ylipäänsä Korpivainion näkymissä hämäläinen vehmas luonto ja kulttuurimaisema liittyvät toisiinsa suhteellisen eheästi, kuten Anneli Jussila tähdentää.

Anni Kytömäki korostaa maapohjan yleistä rehevyyttä, vaihtelua tuovia pieniä suopainanteita, pikkuisia kevätpurojen noroja luonnonuomissa, runsasta lahopuustoa – sekä pystyssä (tikan kuorimia kuusia) että maassa – ja mahtavien tuulenkaatorunkojen rytöjä. Vielä hänen mielestään muutamaan kapeaan polkuun kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ne kertovat paikallisten ihmisten vapaasta kuljeskelusta, ja arvelee, että Korpivainion metsään naapurit ovat kiintyneitä, koska kävelevät siellä omaksi ilokseen.  

Inhimillisen kulttuurin ja Korpivainion ikimetsän väliseen kytkentään liittyy sekin seikka, että lohkominen vaati pitkien ja mutkaisten rajojen vuoksi 67 pyykkiä ja maksoi säätiölle yli 2000 euroa. Lohkomisasiakirjasta ilmeni huvittava vahvistus Anni Kytömäen otaksumalle, että ikimetsä on pidetty "hiljentymiskävelyn" näyttämö: eräälle vanhalle rantahuvilalle on virallisesti merkitty "1 metrin levyinen oikeus polkuun".
Pentti Linkola, säätiön puheenjohtaja