Luonnonperintösäätiön historia

Luonnonperintösäätiön perusti vuonna 1995 kalastaja-kirjailija Pentti Linkola nimellä Luonnonsuojelualuesäätiö. Säätiön pesämuna oli Pentti Linkolan lahjoittamat 400 000 markkaa, jotka Linkola oli vuosikymmenten aikana säästänyt pienistä kalastajan tuloista ja luentopalkkioista. Ensimmäiset viisi vuotta säätiö keräsi pikkuhiljaa varoja, muuta toimintaa ei ollut, sillä sopivaa metsää ei etsinnöistä huolimatta tahtonut löytyä. Tässä vaiheessa etsintöihin osallistuivat jo säätiön hallituksen jäsenet varapuheenjohtaja Otso Ovaskainen ja sittemmin toiminnanjohtajaksi siirtynyt Anneli Jussila. 

Säätiö osti ensimmäisen suojelualueensa, 25 hehtaarin Akanvaaran, silloisesta Saaren kunnasta (nykyään Parikkala) vuonna 2000. Seurasi kolme-neljä hiljakseen aktivoituvan toiminnan vuotta, joiden aikana säätiö sai näkyvyyttä lehtijuttujen kautta muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ja Suomen Luonnossa. Tänä aikana säätiö osti keskimäärin yhden suojelumetsän vuodessa. Säätiön asiamiehenä toimi vuosina 2003-2004 Pekka Borg. Säätiön nimi muutettiin vuonna 2003 Luonnonperintösäätiöksi, ajatuksena että säätiön ylisukupolvinen tehtävä ilmenisi selvemmin jo nimestä.

Lähinnä lehtijuttujen ja "viidakkorummun" ansiosta säätiö sai vuonna 2004 merkittäviä lahjoituksia tai lupauksia lahjoituksista, jotka säätiö saisi löytäessään sopivan metsän suojeltavaksi.

Vuodesta 2004 alkoi säätiön toiminnassa selvä nousukausi. Ajanjaksona 2000-2003 metsiä saatiin yksi vuotta kohden ja vuodessa suojeltu pinta-ala oli keskimäärin 11 hehtaaria, kun vuosina 2004-2008 metsiä ostettiin keskimäärin kolme vuodessa ja pinta-ala nousi yli 50 hehtaariin per vuosi. Kun 2000-luvun ensimmäisinä vuosina lahjoitukset olivat keskimäärin 100 000 vuodessa, nousivat ne vuodesta 2004 alkaen keskimäärin 250 000 euroon vuodessa. Vuodessa hankittu hehtaarimäärä lähes nelinkertaistui. Vuoden 2004 alussa suojelualueita oli jo yli 300 hehtaaria. Vuoden 2012 heinäkuussa määrä oli kaksinkertaistunut yli 600 hehtaariin. Vuonna 2016 suojeltuja alueita on jo yli 1000 hehtaaria.

Vuonna 2005 perustettiin säätiön avuksi yhdistys Ikimetsän ystävät. Yhdistyksen vaikutus säätiön toimintaan alkoi tuntua näkyvämmin vuodesta 2006 alkaen. Ikimetsän ystävät ry. on lahjoittanut osan jäsenmaksuista säätiölle, levittänyt sanaa säätiön toiminnasta ja sitä kautta hankkinut lisää lahjoituksia säätiölle. Pienten ja keskisuurten lahjoitusten osuus lahjoitusten kokonaismäärästä onkin ollut vuodesta 2006 lähtien nousussa. 2000-luvun alussa pienten ja keskisuurten lahjoitusten osuus oli noin 10 prosenttia, vuonna 2008 se oli kasvanut jo kolmannekseen ja vuonna 2011 niitä oli jo yli puolet lahjoituksista. Mitä laajemmalle tieto säätiöstä leviää, sitä vähemmän toiminta on vain muutaman suurlahjoituksen varassa.

Yhdistyksen aktiivit samoin kuin muut vapaaehtoiset ovat myös auttaneet sopivien metsäkohteiden etsinnässä.

Vuonna 2008 säätiön toiminta alkoi monipuolistua: hallitus laajeni 7-jäsenisestä 15-jäseniseksi ja mukaan tuli tunnettuja kulttuurin ja tieteen vaikuttajia. Samana vuonna perustettiin mahdollisuus olla säätiössä ns. lahjoittajajäsenenä, Metsän Kummina. Muutenkin säätiö monipuolistaa toimintaansa ja palveluitaan kuunnellen lahjoittajien toiveita.