Kasviretkellä Paimelan suojelualueiden saaristossa

Tutustuimme Lahden Paimelan alueella sijaitsevaan kolmeen Luonnonperintösäätiön luonnonsuojelualueiseen sekä pariin muuhun samalla alueella olevaan suojelualueeseen pienessä ryhmässä. Mukana oli niin luonnonperintösäätiön henkilöitä, suojelualueen entinen omistajia kuin lahtelaisia lintumiehiäkin. Retki käynnistyi viileähkössä tuulisessa poutasäässä.

Kullerolehto

Valkovuokkojen ja käenkaalien valkoisten kukkien koristaessa keväistä metsää kuljimme läpi lehtomaisen kuusikon, jonka yhdessä puussa huomasimme lehtopöllön (Strix aluco) poikasen heti retken ensi metreillä. Luonnonperintösäätiön Kullerolehto –niminen, noin 12 ha:in suojelualue oli suurelta osin lehtoa. Lehtokasvistoon kuuluivat myös sinivuokko (Hepatica nobilis), mustakonnanmarja (Actaea spicata), sormisara (Carex digitata), sudenmarja (Paris quadrifolia), metsäorvokki (Viola riviniana) ja isotalvikki (Pyrola rotundifolia). Metsä alkoi näillä main olla selvää käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa. Tällä 1950-luvulla laidunkäytössä olleella alueella kasvoi muutamia suuria mäntyjä. Lehtipuuston osuus oli kuusivaltaisessa metsässä merkittävä, ja lehtopensaita, kuten taikinamarjaa (Ribes alpinum), pohjanpunaherukkaa (R. spicatum), metsäruusua (Rosa majalis) ja tuomea (Prunus padus) esiintyi kohtalaisesti. Alueen entinen omistaja näytti meille ketun (Vulpes vulpes) pesän, joka oli edelleen käytössä. Sammallajistoon kirjattiin mm. nuokkuvarstasammal (Pohlia nutans), lehtoritvasammal (Amblystegium serpens) ja myyränsammal (Atrichum undulatum).

Jatkoimme pienen lammen suuntaan, joka osoittautui lähteeksi. Lähteisyydestä kertoivat suokeltto (Crepis paludosa) ja luhtalitukka (Cardamine pratensis). Maastokartalle tätä lähdettä ei ole merkitty, mutta Myyräsuon pellolla vähän idempänä on maastokartalle osoitettu lähde. Lähteellä kasvoi mm. kilpilehväsammalta (Rhizomnium punctatum), lehtohaivensammalta (Cirriphyllum piliferum) ja isokastesammalta (Plagiochila asplenoides). Hiesusavipohjaisen allikkolähteen vesi oli kirkasta, ja muutamat sitä maistoivatkin. Lähteen pohjalla oli jäänteitä kaatuneista puista. Lähdepuron varrella veden pinnalla kellui pikkulimaskoja (Lemna minor). Vesirajan tuntumassa kasvoi mesiangervoa (Filipendula ulmaria) ja rentukkaa (Caltha palustris). Lähteen tuntuman lehto oli metsäkortteiden (Equisetum sylvaticum) ja vuohenputkien (Aegopodium podagraria) luonnehtimaa. 

Jatkoimme polkua rehevän, harmaaleppien (Alnus incana) ja hiirenportaiden (Athyrium filix-femina) luonnehtiman kuvion läpi. Alueen nimi Kullerolehto sai selityksensä, kun havaitsimme kulleroa (Trollius europaeus). Edustavaan lajistoon kirjattiin myös kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium), kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), kevätlehtoleinikki (Ranunculus fallax), kaihe- (Viola selkirkii), suo- (V. palustris) ja korpiorvokki (V. epipsila), purtojuuri (Succisa pratensis), kurjenkello (Campanula persicifolia) ja tuppisara (Carex vaginata).

Kuljimme alueen pohjoisosan kuusivaltaisen lehdon sammaloituneiden maapuiden ohi mäyrän (Meles meles) pesälle, joka sijaitsi tuomien katveessa. Sinivuokot, käenkaalit ja metsäimarteet (Gymnocarpium dryopteris) kehystivät hietaista pesään kulkuaukkoa. Näille main sijoittui myös liito-oravan (Pteromys volans) reviiri. Kotvan matkan päässä kookkaan haavan rungolla kasvoi silmälläpidettävää raidankeuhkojäkälää (Lobaria pulmonaria). Metsän kääväkäslajistoon kuuluivat myös tavalliset taula- (Fomes fomentarius), pökkelö- (Piptoporus betulinus) ja kantokääpä (Fomitopsis pinicola) sekä haavankääpä (Phellinus tremulae).


Pilkanpellon METSO- ja Natura-alueita

Siirryimme peltoaukean läpi Pilkanpellon itäpuolisen suojelualueen suuntaan. Peltotien varrella kasvoi mm. mäkitervakkoa (Lychnis viscaria) ja ketokaunokkia (Centaurea scabiosa). Söimme pellon reunassa eväitä ja huomasimme mm. sitruuna- ja herukkaperhosen (Gonepteryx rhamni ja Polygonia c-album). Jatkoimme sen jälkeen Metso-ohjelmalla suojellun metsän puolelle. Nousimme sekametsäiselle kalliolle ja kirjasin silmälläpidettävän kissankäpälän (Antennaria dioica), mäkilehtolusteen (Brachypodium pinnatum) sekä lampaannadan (Festuca ovina). Kanahaukka (Accipiter gentilis) oli höyhentänyt sepelkyyhkyn (Columba palumbus). Metsä muuttui rehevämmäksi.

Kuljimme itään suojelemattomalle nk. Vähätalon palstalle, joka oli varttunutta lehtosekametsää. Sen keskellä oli pienehkö laikku edustavaa tervaleppäkorpea ja saniaislehtoa. Kenttäkerrosta luonnehtivat soreahiirenporras ja mesiangervo. Todella kuivan kevään seurauksena alueella ei ollut paljoa vettä, mutta kasvisto kertoi paikan olevan kostea suuren osan ajasta. Lampareen tuntuma kasvistoon kuuluivat mm. järvikorte (Equisetum fluviatile), yövilkka (Goodyera repens), kurjenjalka (Potentilla palustris), pullosara (Carex rostrata), tupasvilla (Eriophrum vaginatum), raate (Menyanthes trifoliata), luhtatähtimö (Stellaria palustris) sekä puna- ja kangasrahkasammal (Sphagnum magellanicum ja C. capillifolium). Linnustollisesti arvokkaan varttuneen, lehtomaisen kankaan kuusikon alueelle kirjattiin useita putkilokasvilajeja: sini- ja valkovuokko, kevätlinnunsilmä, kalliokielo (Polygonatum odoratum), suo-orvokki, rentukka ja oravanmarja. 

Naturan suojelema Pilkanmäen suojelualue oli järeäpuustoista, kuusivaltaista, lehtomaista kangasta ja lehtometsää. Näsiä (Daphne mezereum), pohjanpunaherukka, kevätlinnunsilmä ja -herne, rentukka, käenkaali, oravanmarja, ahomansikka (Fragaria vesca), kurjenkello ja valkovuokko kuuluivat kielo- (Convallaria majalis) ja metsäkastikkavaltaisen (Calamagrostis arundinaceae) alueen luonnehtijalajistoon. Kuulimme pikkusiepon (Ficedula parva) laulun. Lupot (Bryoria ssp.) ja naavat (Usnea ssp.) roikkuivat ikääntyneiden puiden oksilla.


Ojavallanmäen Natura-alue

Retki jatkui Tuossuo-nimisen peltoalueen halki Ojavallanmäen Natura-alueelle. Maaperän rehevyys näkyi mm. lehtoimikän (Pulmonaria obscura) esiintymisessä. Varttuneessa lehtipuiden täplittämässä kuusikossa oli kohtalaisesti lahopuuta ja maapuita. Huomionarvoiseen putkilokasvilajistoon kuuluivat mm. ketunlieko (Huperzia selago), korpi-imarre (Thelypteris phegopteris) ja niittyhumala (Prunella vulgaris). Järeillä haavoilla kasvoi mm. haapasuomu- ja tikanhiippasammalta (Radula complanata ja Orthotrichum speciosum). Lattakääpä (Ganoderma applanatum) merkittiin kääpälajistoon. Hyönteislajeista huomattiin neitoperhonen (Aglais io) ja koivunmantokuoriainen (Scolytus ratzeburgi). Karhukin (Ursus arctos) oli jättänyt jälkensä muurahaispesään.

Koirasuonmäki ja Pertinkulma

Matka jatkui tietä itään ja kohti Koirasuonmäkeä, joka on Luonnonperintösäätiön suojelualue. Havaitsimme auroraperhosen (Anthocharis cardamines), mustapää- ja lehtokertun (Sylvia atricapilla ja S. borin). Kuljimme ensin Pertti Salolaisen lahjoituksen ansiosta Luonnonperintösäätiölle hankitun Pertinkulman alueen läpi nousten kallioiselle mäelle. Lehtoisessa rinteessä kasvoi sinivuokkoa, soreahiirenporrasta, metsäorvokkia, kevätlinnunhernettä, sormisaraa, metsäkurjenpolvea, oravanmarjaa, karhunputkea (Angelica sylvestris) ja valkovuokkoa. Alue rajautuu suurempaan, Luonnonperintösäätiön omistuksessa olevaan Koirasuonmäen suojelualueeseen.

Kallioiden välisessä painanteessa oli Koiransuon räme, jossa oli erotettavissa isovarpurämettä, tupasvillarämettä ja sararämettä. Lajistoon kuuluivat mm. suopursu (Ledum palustre), pullosara, tupasvilla (Eriophorum vaginatum), metsäkorte, kurjenjalka, yövilkka ja kanerva (Calluna vulgaris). Minerotrofista leimaa suolle antoivat tervalepät. Hohtovarstasammal (Pohlia cruda) ja imikkä kirjattiin kuviolta vielä ennen siirtymistä suojelualueen tien länsipuoliseen osaan.

Tien länsipuolella oli runsaasti lahopuuta ja järeää, varttunutta kuusivaltaista lehto, jossa kasvoi mm. sinivuokkoa, kieloa, taikinamarjaa, imikkää, soreahiirenporrasta, valkovuokkoa, sudenmarjaa, isotalvikkia (Pyrola rotundifolia) ja isokastesammalta. Mittasimme kookkaan männyn rinnan ympärysmitaksi 247 cm. Tiltaltti (Phylloscopus collybita) tiputteli säveltään ja lepänkääpä (Inonotus radiatus) oli kasvanut kookkaaksi. Erään kookkaan haavan rungolla noin 5 metrin korkeudessa erottui heikosti mielenkiintoinen sammal, joka kovasti vaikutti vaarantuneelta haapariippusammalelta (Neckera pennata).

***
Noin kuusituntinen retki oli päättymässä ja takaisin lähtöpisteeseen päästiin auton kyydissä. Kierroksella kirjattiin 97 putkilokasvilajia ja 29 sammallajia sekä pienempi määrä jäkälä- ja sienilajeja. Havaintoja tehtiin myös linnuista, joista mainittavimmat olivat pikkusieppo ja lehtopöllö. Nisäkkäiden pesiä ja jälkiä havaittiin myös. Retkellä tavattiin vaarantunut haapariippusammal ja kaksi silmälläpidettävää lajia: kissankäpälä ja raidankeuhkojäkälä. Suojelualueiden saaristo muodostaa ekologisesti merkittävän vanhojen metsien verkoston, jonka osasten yhdistäminen suojelemalla vahvistaa kytkeytyneisyyttä.


Valokuvat:
1. Retkeläiset lähteellä, Kullerolehto 25.5.2017. HJ
2. Kullerolehtoa lähteen luona 25.5.2017. HJ
3. Kilpilehväsammal (Rhizomnium punctatum) Kullerolehdon lähteellä 25.5.2017. HJ
4. Kaiheorvokki (Viola selkirkii) Kullerolehdossa 25.5.2017. HJ
5. Kevätlinnunsilmää (Chrysosplenium alternifolium) ja kulleroa (Trollius europaeus) 25.5.2017. HJ
6. Raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria) haavalla Kullerolehto 25.5.2017. HJ
7. Pilkanpellon tervaleppäkorpi 25.5.2017. HJ
8. Ojavallanmäen Natura-aluetta 25.5.2017. HJ
9. Retkeläiset, Anneli, Heli ja Ilpo, Pertinkulman suojelualueella tutkimassa luontoa 25.5.2017. HJ
10. Koirasuonmäen suojelualuetta 25.5.2017.